- Etusivu
- /
Tunnista RoboAI-ammattilainen
Kuinka hyvin tunnet sä RoboAI-ammattilaisen? Kuinka mahtava onkaan hän?
Tunnista RoboAI-ammattilainen esittelee rautaisia tiimiläisiä. Juttusarjan tarkoituksena on esitellä tiimin toimintaa, luoda yhteisöllisyyttä ja antaa työkavereille ja yhteistyökumppaneille mahdollisuus kehua toisiaan.
Johanna Valio
Monipuolinen teknologiametalliosaaja ja aktiivinen vaikuttaja
RoboAI:n asiantuntija Johanna Valio on syrjäkylän kasvatti, joka löysi oman tiensä ympäristötieteen vaikuttamana materiaalitekniikasta. Tämän akkuteknologian ja kiertotalouden osaajan kollegat arvostavat Johannassa erityisesti hänen verkostoitumis- ja sopeutumiskykyään sekä timanttisen tiimipelaajan luonnettaan.
Huumorintajuinen Johanna Valio syntyi Lieksassa ja muutti perheensä kanssa yksivuotiaana kuparikaivoksistaan tuttuun Outokumpuun. Johanna oli kolmilapsisen perheen kuopus isoveljiensä rinnalla. Perhe asui Outokummun keskustan ulkopuolella Lähtevän kylässä, joka sijaitsi lähellä Pohjois-Savon rajaa.
Kyläkoulu elämän keskiössä
Lähtevässä he asuivat vanhan kyläkoulun yläkerrassa, joten Johannan lapsuuden arki oli tiiviisti sidoksissa kouluun. Perheen äiti toimi siellä talonmiehenä, siivoojana ja keittäjänä, äidin työn myötä Johanna oppi esimerkiksi liputuspäivät ulkoa. Isällä oli sähköasentajan pätevyys, mutta hän oli myös lahjakas muusikko ja nikkaroija. Musiikki yhdistikin perhettä erityisellä tavalla, sillä kaikki perheenjäsenet äitiä lukuun ottamatta soittivat puhallinorkesterissa: isä rumpuja, veljet saksofonia ja huilua, ja Johanna soitti klarinettia. Soittamisesta jäi elinikäisiä muistoja, vaikkei harrastus lopulta jatkunut aikuisiälle.
Lähtevän koulussa oli alle 15 oppilasta, mikä loi tiiviin yhteisön. Johanna aloitti koulutiensä kuusivuotiaana opettajan ehdotuksesta. Hän menestyi hyvin kaikissa aineissa, tosin liikunta ei koskaan noussut hänen suosikkiensa joukkoon. Yläasteelle Johanna siirtyi Outokummun keskustaan. Luokalla oli jopa kuusi rinnakkaisluokkaa, joten muutos vanhaan oli suuri. Yläasteella nousi esille nuoren naisen osaaminen erityisesti matematiikassa, kemiassa ja fysiikassa, mutta hän kokee, ettei saanut riittävästi ohjausta näiden aineiden painottamiseen tulevaisuutta ajatellen.
– Minun ikäluokassani poikia ohjattiin pitkään matematiikkaan ja tyttöjä kielten pariin, Johanna toteaa.
Opiskelua ja elämän vapautta
Lukio toi mukanaan uusia haasteita, ja teini-iän lievä kapinointi vaikutti hänen arvosanoihinsa. Vuoden 1994 ylioppilaskirjoitukset sujuivat kuitenkin erittäin hyvin, ja Johanna päätti hakea Tampereelle tiedotusoppia opiskelemaan, koska toimittajan ura oli alkanut kiinnostaa. Hän ei päässyt sisään, joten muutti Helsinkiin ja aloitti tiedotusopin opiskelun kansanopistossa. Seuraavana keväänä hän haki Joensuun yliopistoon ja päätyi opiskelemaan sosiologiaa, joka osoittautui hänelle oikeaksi valinnaksi. Jo koulussa yhteiskuntaoppi oli herättänyt hänen mielenkiintonsa, ja opinnot yliopistossa avasivat ovia moniin aiheisiin, kuten julkisoikeuteen, taiteen sosiologiaan ja filosofiaan. Joensuussa Johanna nautti opiskeluvuosistaan, jotka olivat täynnä oppimista, itsenäistymistä ja uusia ihmissuhteita.
– Yliopisto-opinnot olivat vielä silloin todella vapaita, ja minä innostuin opiskelemaan paljon ylimääräisiä kursseja, kertoo Johanna. Hän tapasi myös sosiologiaa opiskelleen puolisonsa. Johanna valmistui vuonna 2003 ja aloitti Helsingissä työuransa Eilakaislan kautta erilaisissa tehtävissä.
Johannan ura kulki eteenpäin Kelassa, missä hän työskenteli järjestelmäuudistusten parissa. Vuonna 2010 ympäristötieteen verkko-opintojen myötä hänen kiinnostuksensa kiertotalouteen ja materiaalitekniikkaan kasvoi, ja hän päätti aloittaa uudelleen opiskelun. Johanna täydensi Aalto-yliopiston insinööriopintojen vaatimat matematiikan ja fysiikan opinnot Mäkelänrinteen aikuislukiossa, samalla työskennellen täysipäiväisesti. Vuonna 2011 hän pääsi opiskelemaan materiaalitekniikkaa ja sovellettua materiaalitiedettä Aalto-yliopistossa, ja diplomityönsä hän teki akkujen kierrätysteknologioista. Hän valmistui diplomi-insinööriksi kesällä 2017.
Ura akkuteknologian asiantuntijana
Valmistumisen jälkeen Johanna suuntasi Pirkanmaan liiton Tulevaisuuden ekosysteemihankkeeseen projektiasiantuntijaksi, mikä oli hänen ensimmäinen akkualan työpaikkansa. Tätä seurasi useita muita alan projekteja, kuten GNF:n kiertotaloushankkeet ja Yrityssalon projektipäällikön tehtävät. Vuonna 2023 Johanna aloitti työt SAMKin RoboAI-tiimissä, jossa hän työskentelee RoboAI Green -osakokonaisuuden AIST-hankkeen parissa. Tässä roolissa hän hyödyntää verkostojaan ja asiantuntemustaan edistääkseen Satakunnan roolia akkuteknologian ja kiertotalouden kehityksessä.
– Olen päässyt SAMKissa tekemään todella monipuolisesti töitä, ja työkaverit ovat ihania. SAMKilla on vahvat yhteydet teknologiametalliklusteriin ja alan yrityksiin, jotka edistivät esimerkiksi prosessi- ja materiaalitekniikan koulutuksen aloittamista, Johanna kertoo.
Vapaa-ajallaan Johanna on viime vuosina syventynyt isovanhempiensa karjalaisten juurien tutkimiseen, mikä on lisännyt hänen ymmärrystään perheensä historiasta. Työn vastapainona Johanna nauttii kulttuurista ja luonnosta sekä mahdollisuudesta oppia jatkuvasti uutta ja syventää osaamistaan.
Juttusarja jatkuu, artikkeleita julkaistaan epäsäännöllisesti. Kaikki julkaistut jutut kerätään tälle sivulle juttuarkistoon.
Kehu kollegaa
Kehu kollegaa -osiossa työkaverit ja yhteistyökumppanit pääsevät kehumaan toisiaan. Jos haluat antaa kehuja RoboAI-ammattilaiselle, laita sähköpostia osoitteeseen petra.orourke@samk.fi.
Johannasta nostaisin kaksi ominaisuutta: täsmällisyys ja verkostoitumiskyky – molemmat vertaansa vailla. Hän ottaa esimerkillisesti vastuuta sekä hoitaa kaikki asiat aina sovitusti ja aikataulussa. Johannan verkostoitumiskyky on aivan omaa luokkaansa – hän rakentaa ja ylläpitää suhteita, jotka tuottavat arvoa koko tiimille.
Johannalla on kyky mukautua muuttuviin tilanteisiin ja ottaa vastaan uusia haasteita innostuneesti. Hänen avoin suhtautuminensa kaikkeen uuteen on inspiroivaa - hänellä on jatkuva halu oppia lisää ja kehittyä.
Näistä elementeistä rakentuu korvaamattoman hyvä tiimipelaaja, todellinen vahvistus mille tahansa tiimille ja ympäristölle, jossa arvostetaan innokkuutta, luovuutta ja huippuosaamista!
Pekka Suominen
Johanna on kova osaaja ja A-luokan kollega. Aurinkoinen, Avulias, Aktiivinen...
Sari Merilampi
Johanna on loistava yhdistelmä timanttista TKI-osaamista ja hyvää (huonoa 😉) huumoria. Johannan kanssa kun juttelee, sellainen molemminpuolinen kunnioitus leijuu koko ajan mukana, koska hän osaa luoda tunnelmaa! Johanna, sul on mun luonto. ❤️
Mirka Leino
Johanna on rautainen ammattilainen, todellinen huippuasiantuntija kentällään. Nappaa nopeasti kiinni, mistä on kyse ja vie aktiivisesti ja taidolla junaa eteenpäin. Aina ystävällinen ja positiivinen tyyppi 😊
Pia Halttunen
Tunnista RoboAI-ammattilainen juttuarkisto
Hallinto
Innovatiivinen kehittäjä ja inhimillinen tiiminvetäjä
- Minua on aina kiehtonut alueiden vetovoimatekijät ja uudistuminen. Yksi tärkeä tehtäväni on edistää Satakunnan alueen elinvoimaisuutta ja tukea yritysten kehittymistä. Haluan olla asioiden mahdollistaja, kertoo SAMKin RoboAI Healthin uusi tutkimuspäällikkö Tiina Mäkitalo.
Rempseä Tiina on kotoisin alle neljän tuhannen asukkaan Kiukaisista, nykyisestä Eurasta. Hän ja yhdeksän vuotta nuorempi veljensä ovat yrittäjäsuvun lapsia. Isä johti vaarilta perittyä LVI-liikettä ja oli perustamassa Kiukaisten yrittäjiä. Äiti toimi kirjanpitäjänä.
- Olen kasvanut rakennuspiirustusten keskellä. Kun firman puhelinvaihde oli kiinni, puhelut kääntyivät kotiin. Aika pian sitä oppi vastaamaan firman nimellä ja ottamaan soittopyynnöt vastaan, kun puhelin soi tietyllä tavalla, Tiina muistelee.
Lapsuus muovaa tulevaisuuden tekijää
Tiina oli kiltti lapsi ja hänessä oli aina kaksi puolta: sosiaalinen ja omiin oloihin vetäytyjä. Hän oppi yhdessä tekemiseen ja auttoi pienestä pitäen isän liikkeen tilojen siivoamisessa ja laskuttamisessa. Yrittäjähenkisyys on tänäkin päivänä vahva osa itseä ja hän on ylpeä juuristaan.
Tiina aloitti koulutiensä Mäkelän ala-asteella ja pärjäsi alusta asti hyvin. - Kävin ihanan pientä 30 oppilaan kyläkoulua, jossa oli lintukotomainen tunnelma. Kaikki oppilaat leikkivät välitunnilla yhdessä, hän muistelee.
Lempiaineiksi nousivat äidinkieli, kirjoittaminen ja englanti. Hän myöntää, ettei koskaan oppinut biologian tunnilla tunnistamaan ainoatakaan linnunlaulua c-kasetilta. Tiina on aina ollut lukutoukka. Hän oli kunnianhimoinen pianisti, kova piirtämään ja rakasti eläimiä. Myös urheilu kiinnosti. Uimamaisterin titteli löytyy, mutta talvisin oli yksi laji ylitse muiden.
- Minulla oli lapsena vain yksi urasuunnitelma. Olin täysin vakuuttunut, että minusta tulisi isona uusi Helena Takalo, eli ammattihiihtäjä! Hän oli ala-asteikäisenä minun suurin idolini. Talvella en juuri muuta tehnytkään kuin hiihdin ja Kiukaisten Kisailijoissa tuli joskus kilpailtuakin.
Leopardihousuista akateemiseen vapauteen
Ylästeella teini-ikä iski Tiinaan: kiltti ysin tyttö lopetti pianonsoiton, eikä koulunkäyntikään enää huvittanut. Pitkä tukka vaihtui lyhyeen, leopardihousut vedettiin jalkaan ja Hanoi Rocks täytti elämän. Onneksi koulu oli silti aika helppoa ja Kiukaisten lukioon mennessä nuori nainen oli jo vähän aikuistunut. Hän kirjoitti ylioppilaaksi vuonna 1990.
Hänen ensimmäiseen uravalintaansa vaikutti kirjanpitäjä-äidin perheyrityksessä antama malli, ja akateemisten perinteiden puuttuessa hän hakeutui Porin kauppaoppilaitoksen sihteerilinjalle.
- Kaikki jotka ovat nähneet minun työpöytäni tietävät, että minä tarvitsen itse sihteeriä! Mutta se oli todella hyvä oppi, tärkeimpänä kymmensormijärjestelmä. Nopeasti huomasin, ettei minun luonteelleni sovi kirjoitella toisten tekstejä puhtaaksi, hän myöntää.
Mäkitalo suoritti koulun kuitenkin loppuun, koska koki sen hyödyllisenä. Hän teki vuoden verran sihteerin töitä ja hakeutui vuonna 1993 Tampereen yliopiston yhteiskuntatieteelliseen, koska oli kiinnostunut laajemmin yhteiskunnan ja ihmisten välisistä ilmiöistä. Akateeminen vapaus ja poikkitieteellisen tutkinnon mahdollisuus huumaannuttivat nuoren opiskelijan.
- Olen aina halunnut yhdistellä epätavallisia asioita. Pääaineeseeni sosiologiaan yhdistin aluetieteen ja puheviestinnän. Puheviestinnän opettajan pätevyys jäi suorittamatta, kun minulla oli jo kaksi lasta kainalossa, se on ainut asia mikä on jäänyt opiskeluajoista harmittamaan, hän kertoo.
Opiskeluaikana tehdyt sihteerin vuokratyökeikat antoivat aiheen gradulle ja Tiina valmistui vuonna 2001. Ajankohtainen gradu mahdollisti jatko-opinnot ja hän teki pätkissä apurahalla väitöskirjatutkimusta keikkalääkäritoiminnasta yhdessä professori Antti Saloniemen kanssa sekä työskenteli toimittamalla mm. Akavalaisille liitoille vastavalmistuneiden sijoittumisselvityksiä.
Tutkijan ura vie mukanaan
Vuonna 2007 Mäkitalo aloitti Turun kauppakorkeakoulun Porin yksikössä tutkijana ja jatkoi aina viime vuoteen asti.
- Toimin yritysyhteistyöprojekteissa, jotka liittyivät yritysten uudistumiseen, innovaatioverkostoihin ja innovaatioiden kaupallistamiseen. Käänne tuli vuonna 2013, kun siirryin tekemään yhteistyötä Tutkimuskeskus WANDERin sisätilan hygieniatutkimuksessa. Olen iloinen ja ylpeä, kun olen saanut olla mukana sen kehittämisessä ja uuden innovatiivisen markkinan luomisessa, hän kertoo.
Marraskuussa 2021 alkaneesta uudesta tehtävästään RoboAI Healthin tutkimuspäällikkönä Tiina on innoissaan, se tuntui heti omalta. Hän kokee olevansa onnekas, sillä hänen tiimissään on SAMKin kolmesta johtavasta tutkijasta kaksi: Sari Merilampi ja Anu Holm, joilta teknologian ja terveys- ja hyvinvointialan substanssiosaamista löytyy roimasti. Tiina kokee vahvuudekseen kyvyn ohjata tiimiä työskentelemään kohti yhteistä tavoitetta ja toimimaan verkostoissa. Myös uusien innovaatioiden vieminen yhteiskunnassa eteenpäin ja markkinoiden luominen ovat hänen erityistaitojaan.
- Tämä on minun unelmieni työpaikka! Minulla oli pitkän yhteistyön aikana muodostunut todella positiivinen kuva SAMKista. Täällä on ihana tekemisen meininki, ihmiset tukevat toisiaan ja uusiin ideoihin suhtaudutaan avoimesti. Tässä tehtävässä yhdistyy kaikki mitä haluan tehdä: toimia ihmisten kanssa, miettiä aluenäkökulmaa, syventyä miettimään tutkimusta ja huipputiimi, jonka kanssa tehdä töitä yhdessä! Yhdessä olemme enemmän, solidaarinen Tiina korostaa.
Kehu Kollegaa
Tiina on rautainen ammattilainen, jolla on paljon kokemusta projektimaailmasta, ja tämän vuoksi hänellä on erinomainen ymmärrys siitä, mitä tarkoittaa työskennellä ja elää tässä jatkuvasti muuttuvassa, epämääräisessä projektimaailmassa. Tiinalla on hieno taito hallita laajoja kokonaisuuksia ja yhdistää asioita ja ihmisiä. Minulle on vuosien kuluessa muodostunut kuva Tiinasta ystävällisenä ja toiset huomioivana ihmisenä, joka ei vähästä hätkähdä ja sekoile, vaan ottaa asiat tyynen rauhallisesti. Tiina ei ole tosikko, vaan aina pilke silmäkulmassa 😊
Jenni Huhtasalo
Tiina on hyväntuulinen ja huumorintajuinen punapää. Hänelle on tärkeää kuunnella muidenkin mielipiteitä ja hän onkin solahtanut hyvin porukkaan. Lyhyen tuttavuuden jälkeen on jäänyt hyvä mielikuva. Sopivaa suoraviivaisuutta ja letkeyttä.
Sari Merilampi
Oon tuntenut Tiinan vasta hetken, mutta jo selkeä mielikuva hänestä. Tiina on helposti lähestyttävä, innostunut ja innostava, mukava työkaveri. Asiat hoituvat hänen kanssaan luonnikkaasti.
Henna Kyhä
Tiina, RoboAI:n uusin vahvistus, on ammattitaitonen ja piristävä pakkaus! Huumorintajuinen ja humaani. Tervetuloa messiin!
Petra O'Rourke
Olemme Tiinan kanssa tehneet jo pitkään hankeyhteistyötä sisätilan hygienian parissa. Tiina on mahtava persoona, hyvä ystävä ja kuuluu laillani kissojen palveluskuntaan. 🙂 Työssään Tiina on tehokas multitalentti ja kaiken kaikkiaan paras projektipäällikkö, jonka kanssa olen työskennellyt. Tiina on oikeudenmukainen ja muistaa aina huomioida kaikki. Tiina, kiitos kaikista yhteisistä hetkistä!
Riika Mäkinen, Tutkimuskeskus WANDER
Nöyrä ja positiivinen johtaja rennolla otteella
- Parasta työssäni on tämä RoboAI:n ympärille rakentunut työyhteisö ja yhdessä tekemisen riemu. Tätä porukkaa ohjaa luontainen uteliaisuus ja innokkuus. Kun tiimin henkinen keski-ikä on 4-6 vuotta, johtajalle ei ole kovin suuria vaatimuksia. Riittää, että osaa kuvitella lentävänsä ja käyttää vihreitä trikoita, kuvailee tehtäväänsä SAMKin ja RoboAI:n tutkimusjohtaja Petteri Pulkkinen vaatimattomasti.
Pellavapäinen Petteri syntyi Ylöjärvellä kahden opettajavanhemman perheeseen. Tekniikka ja sähköhommat alkoivat kiinnostaa jo pikkupoikana. Sähkömiehenä toiminut Pappa antoi valvovan silmänsä alla kokeilla itse, ja onnistumisen hetket jättivät jälkensä. Intuitiivinen ongelmanratkaisukyky heräsi ja insinöörin taimi sai alkunsa. Petteri oli myös urheilullisesti lahjakas jo lapsena.
- Päädyin urheilemaan, kun pihaleikeissä huomasin muiden lasten jäävän katselemaan vain selkääni. Joku lapsista taisi sanoa vanhemmilleni, että tuo teidän lapsi kannattaisi viedä urheiluseuraan, se on liian nopea meille, Pulkkinen muistelee. Ja niin kävi.
Juoksu täytti elämän
Petteri aloitti urheiluseurassa 7-vuotiaana ja siirtyi ammattilaistasolle noin 16-vuotiaana. Päämatkaksi valikoitui 400 metrin aidat, siinä tuli parhaat tulokset. 10-vuotisen ammattilaisuran aikana hänelle kertyi suomenmestaruuksia ja -ennätyksiä sekä edustuksia maajoukkueessa mm. EM- ja MM-kisoissa. Urheilu toi Petterin elämään kurinalaisuutta, koko elämä määrittyi urheilun ehdoilla, ja kaikki piti aikatauluttaa harjoittelun mukaan.
- Mitä pahempi olo juoksun jälkeen, sitä parempi oli tulos. Käytännössä oksensin maalissa toimittajan kengille ja sain elämäni pahimmat krapulat. Pystyyhän jäniskin juoksemaan itsensä hengiltä, Pulkkinen naureskelee.
25-vuotiaana juoksijalupaus ajautui lopulta ristiriitaan urheilujohdon kanssa ja törmäsi urheilumaailman negatiivisuuteen ja raadollisuuteen. Se söi nuoren motivaation urheilla ja oli aika siirtyä eteenpäin.
Kohti ammatillisia haaveita
Petteri oli lahjakas myös koulussa. Vuonna 1992 hän kirjoitti ylioppilaaksi Tampereen Lysion lukiosta hyvin arvosanoin. Tekniikka kiinnosti, koska siitä löytyisi kokeilunhaluiselle tee se itse -tyypille loputtomasti soveltamiskohteita.
- Mielessä oli lääketieteellinen, mutta olin liian laiska lukemaan pääsykokeisiin ja siksi hain Tampereen teknilliseen korkeakouluun opiskelemaan sähkötekniikkaa, hän kertoo.
Opintojen jälkeen hän jäi yliopistoon tutkijaksi ja teki vuonna 2007 väitöskirjansa paperiteollisuuden prosessien optimoinnista. Verenperintönä saatu halu opettaa oli ajanut hänet tekemään sijaisuuksia yläkoulussa ja lukiossa, joten hän suoritti myös tarvittavat pedagogiset opinnot.
Vuonna 2009 hänet valittiin SAMKin sähkötekniikan yliopettajaksi. Se oli hänelle ammatillisesti arvokasta ja mielekästä aikaa.
- Yliopistoura oli täynnä teoreettista tutkimusta, SAMKissa sain enemmän vapaat kädet. Halusin kehittää opetusta kohti konkreettista projektioppimista, pois luentosaleista. Opiskelijoiden kanssa tehtiin yhdessä kokeilemalla mm. sähköisiä ajoneuvoja, Petteri kertoo.
Johtaja valmentavalla otteella
Vuonna 2013 Petteri siirtyi tekniikan osaamisalueen johtajaksi ja viisi vuotta myöhemmin tuli seuraava muutos, kun suuren hankkeen myötä hänet valittiin RoboAI-osaamiskeskittymän johtoon. Se antoi mahdollisuuden päästä taas tekemään konkreettisempaa työtä.
Yhtenä työnsä tärkeimpänä osa-alueena hän näkee Satakunnan alueellisen kehittämisen ja yritysyhteistyön mm. robotiikan ja tekoälyn osalta. Se on myös yhteiskunnallisesti tärkeää.
- Uusimman teknologian hyödyntäminen yrityksissä auttaa pitämään tämän alueen elinvoimaisena. Se vaatii yhteistyötä eri tahojen kesken ja rohkeutta katsoa eteenpäin. Esimerkiksi tekoälyopiskelijoiden ajantasainen osaaminen sekä käytännönläheinen, tutkiva ja kokeileva ote on arvossaan, kun he työllistyessään vievät sen satakuntalaisiin yrityksiin, Pulkkinen muistuttaa.
Kehu kollegaa
PP on äärettömän suurisydäminen, helposti lähestyttävä ja hullutteleva heittäytyjä, jonka läppä on ihan vertaansa vailla! Rautainen asiantuntija, joka ei pidä itsestään meteliä. Ihan luottojamppa!
Pia Halttunen
Petteri on maalaisjärkinen yhteistyön edistäjä. Aina hyväntuulinen hupiveikko, joka ei torppaa hullujakaan ideoita.
Sari Merilampi
Petteri on hyväsydäminen ja luotettava työpari, lojaali omalle porukalleen. Aina valmis kuuntelemaan ja löytämään ratkaisuja.
Petra O'Rourke
Tulevaisuutta ymmärtävä kokenut ja intuitiivinen johtaja, jota on helppo seurata. Superälykäs ja pyyteetön kaveri, joka ottaa kaikkien luodit vastaan.
Jussi Bergman
Petteri on loistotyökaveri, jonka huumori ei lopu vaikeissakaan paikoissa. Hän jaksaa kuunnella ja keksiä uusia ideoita. Petteri on tukipilari, jolle voi soittaa koska vaan. ❤️
Mirka Leino
Petteri on meidän Pelle Peloton, jolta ei ideat lopu, oli kyse sitten teknologiasta tai tekemisestä. Eteenpäin katsova ja positiivinen persoona!
Marika Seppälä
Teknologinen multitalentti ihmisläheisellä twistillä
– Suurin yllätys on ollut se, miten uskomattoman mukavia työkavereita SAMKissa on! Yksinäisten yrittäjävuosien ja koronan jälkeen tuntuu hienolta tehdä työtä tiimissä, kiittää RoboAI tutkimus- ja tuotekehityskeskuksen tutkimuspäällikkönä syyskuussa aloittanut Pekka Suominen.
Meri-Porissa syntynyt Pekka kävi peruskoulun Reposaaressa. Meri on ollut hänelle tärkeä elementti lapsesta asti.
– Tänä kesänä ostin Reposaaresta kesäpaikan, joten olen nyt aito räpsööläinen, Pekka kehuu ylpeänä. – Olen veneillyt ihan pikkupojasta lähtien, meren rannalla olen eniten kotonani.
Pekan isä on sähköinsinööri ja äiti rakennusmestari, joten tekniset tähdet olivat hänen kohdallaan oikeassa asennossa ja kotona kannustettiin sitä kohti. Isän sähkösuunnitteluyritys panosti tietotekniikkaan ja Pekka pääsi käyttämään ensimmäisiä tietokoneita jo lapsena.
Kohti fyysikon uraa
Meri-Porin lukion fysiikan opettaja näki kolmen pojan kaveriporukalla erityisiä mahdollisuuksia fysiikan parissa. Siltä istumalta Pekka ystävineen laittoi paperit vetämään Jyväskylään fyysikon opintoihin. Kaikki pääsivät sisään ja kaksi heistä, Pekka mukaan lukien, väitteli lopulta fysiikan tohtoriksi.
– Minulla on aina ollut tieteellinen ajattelutapa ja halu ymmärtää miten ja miksi asiat toimivat kuten toimivat. Kävin kaikki kurssit, joiden nimessä oli tekniikka ja kvantit yritin väistää, hän naurahtaa.
Jyväskylän yliopiston fysiikan laitoksen kiihdytinlaboratoriossa Pekka oli mukana kehittämässä Suomen suurimman hiukkaskiihdyttimen hiukkassuihkujen tuotantoa. Ydinfysiikan kokeiden lisäksi hiukkassuihkuja kehitettiin myös Euroopan avaruusjärjestön ESA:n elektroniikkakomponenttien säteilytestaukseen sekä syöpähoidoissa käytettävien radioaktiivisten jodi-lääkeisotooppien tuotantoon.
CERN jätti jälkensä
Suominen on toiminut asiantuntijana myös Prizztechilla sekä lähes 10 vuotta yrittäjänä startup-yrityksessä, mutta suurimman vaikutuksen häneen tekivät vuodet Fellow-tutkijana Euroopan hiukkasfysiikan tutkimuskeskus CERN:ssä Sveitsissä.
– CERN on fyysikon mekka. Yritin suhtautua siihen kuten mihin tahansa työpaikkaan, mutta huonolla menestyksellä. Siellä työhön helposti uppoutui kokonaan, mutta onneksi mukaan lähtenyt perheeni piti jalkani maassa, Pekka muistelee. CERNissä Suomisen tehtäviin kuului mm. radioaktiivisten hiukkassuihkujen tuotannon kehittämistä CERN:n monille hiukkaskiihdyttimille sekä 27 kilometriä pitkälle LHC-kiihdyttimelle, jolla vuonna 2013 löydettiin Higgsin bosoni -alkeishiukkanen.
Yrittäjävuosien jälkeen Suominen aloitti syksyllä 2021 SAMKissa erityisasiantuntijana RoboAI Green -osakokonaisuudessa. Magneettisuunnittelijan tausta yli 20 vuoden ajalta antoi aiheeseen hyvän pohjan. Teknologiametallien kiertotalouteen liittyvä mielenkiintoinen ja ajankohtainen tutkimus vei hänet nopeasti mukaansa, ja hän haluaa jatkossakin olla mukana edistämässä alueellisesti tärkeää asiaa.
RoboAI:n toimintaa kehitetään
RoboAI:n tulevaisuuden tuore tutkimuspäällikkö näkee erittäin kirkkaana ja hän uskoo vahvan teknologisen substanssiosaamisensa auttavan tiimin luotsaamisessa. Alueellisen yritysyhteistyön merkitystä Pekka korostaa.
– Tekemisestä ja aiheista on jatkuva runsaudenpula. Näkisin, että näillä resursseilla toimintaa ei voida sisäisesti laajentaa enempää, vaan ennemminkin haasteena on keskittyä strategisesti tärkeimpiin teemoihin. Alalla on niin paljon mahdollisuuksia, että vaarana on tarttuminen kaikkeen kiinnostavaan, jolloin asioita ei saada kunnialla maaliin, Suominen näkee.
Hänen mielestään asiantuntijoille olisi tärkeää jäädä aikaisempaa enemmän aikaa tutkimukseen ja innovatiivisuuteen, ettei työ muutu puurtamiseksi ja selviytymiseksi. Suominen näkee, että osaavat ja motivoituneet Robotiikka Akatemian opiskelijat ovat oikein ohjattuna suureksi avuksi tutkimustyössä.
– Yritysprojektien aiheita olisi tarjolla enemmänkin kuin mitä pystytään nyt toteuttamaan, hän muistuttaa.
Kehu Kollegaa
Pekka on lyhyessä ajassa osoittautunut aivan loisto tyypiksi! Hän tekee ja hän osaa vaikka mitä! Hän kuuntelee, huolehtii ja järjestää asioita. Just parasta ❤
Mirka Leino
Luotettu, asialleen omistautunut sekä oikeudenmukainen kuvaavat hyvin uutta johtajaamme. Lahjomattomuus, rehellisyys ja vastuunkanto näkyy aina kaikessa Pekan tekemisessä. Jos muut epäröivät, hän näyttää tien, eikä häneltä koskaan puutu optimistisuutta tulevaisuuden suhteen. Pekka on myös saavutuksistaan huolimatta nöyrä, eikä koskaan korota itseään muiden yläpuolelle, vaikka usein aihetta olisikin. Pystyvä, energinen, kannustava, kekseliäs, avulias, näistä on Pekka tehty. Pekalta löytyy myös huumorintajua.
Juuso Lehtonen
Pekka on vielä melko tuore tuttavuus, mutta yhteinen sävel löytyi heti. Tämä ydinfyysikko ymmärtää myös ihmisiä ja saa muidenkin pollan säteilemään. Odotan innolla mitä yhteistyö tuo tullessaan.
Tiina Mäkitalo
Aivan loistava projektipäällikkö. Osaa selittää asiat selkeästi ja antaa selkeää palautetta projektin etenemisestä, sekä hänen odotuksistaan niissä.
Hannu Henttinen
Yhteinen aikani Pekan kanssa on ollut vähäistä, mutta jo ensi kerralla miehestä huokui lämmin ja välitön, mutta kuitenkin asiantunteva vaikutelma kuin virkistävä kesätuulahdus.
Jussi-Pekka Aaltonen
RoboAI Green
Ystävällinen ja luotettava tietokonevelho
Pitkän opiskeluputken jälkeen Hannu ei vieläkään ole kyllästynyt oppimaan uutta, vaan janoaa edelleen lisää tietoa.
- Joka päivä opettelen uusia asioita, jotta pääsen työssäni eteenpäin. Elämä on täynnä opiskelua, muistuttaa SAMKin projektityöntekijä Hannu Henttinen.
Ahkera Hannu on kotoisin Pansio-Pernon alueelta Turun länsiosasta. Kotimaisemaa halkoivat satamarakennukset ja ilmassa tuoksui meri. Perheeseen kuuluivat laivalla työskentelevät vanhemmat ja kolme isoveljeä.
Hannu aloitti koulu-uransa kävelymatkan päässä kotoa, Pansion ala-asteella. Lempiaineeksi nousi nopeasti kuvaamataito. Koulun käymisessä oli alusta asti myös haasteita. Hän joutui välillä vaikeuksiin oppimisvaikeuksien takia tekemättä jääneiden läksyjen ja kiusaamisesta johtuvien tappeluiden vuoksi. Vapaa-ajallaan hänellä oli tapana pyöräillä ja hengailla kavereiden kanssa.
Ohjelmoinnilla uuteen maailmaan
Hannun ollessa noin kymmenvuotias, perheeseen tuli ensimmäinen tietokone. Vanhempi veli Kari opiskeli samaan aikaan tietokoneasentajaksi ja toi kotiin oppikirjan Basic-ohjelmoinnista. Kirjan avulla Hannu opetteli ohjelmoinnin alkeita.
- Minulle ei koskaan tullut mieleeni, että ohjelmointia voisi tehdä työkseen. Muut läheiseni olivat valinneet perinteisempiä urasuuntia, muistelee Henttinen.
Yläasteelle Hannu siirtyi Kastun kouluun. Teini-ikä ei saanut nuorta miestä kapinoimaan, lähinnä se herätti hänen kiinnostuksensa luonnontieteitä kohtaan. Koulu sujui kohtalaisen hyvin, mutta kiusaamisen jatkumisen takia hän vapaa-ajallaan mieluummin eristäytyi kotiin.
- Kiusaaminen on jättänyt jälkensä, mutta käsittelen niitä joka päivä toimiessani muiden kanssa, hän kertoo avoimesti.
Koska Hannulla ei ollut yläasteen päättyessä vielä tarkkaa ajatusta ammatista, hän haki äitinsä kannustamana Pernon lukioon. Hannu pärjäsi kohtalaisen hyvin ja valitsi pitkät kurssit matematiikasta, fysiikasta ja kemiasta. Ruotsi kuitenkin sakkasi pahasti ja lopulta Hannu jätti lukion kesken toisen vuoden jälkeen.
Ammatti ja työ, elämän peruspalikat
Kiinnostus kemiaa kohtaan sai hänet opiskelemaan Turun ammatti-instituuttiin kemian tekniikan prosessinhoitajaksi vuonna 2004. Opinnot sujuivat ilman ongelmia ja Hannu valmistui kaksi vuotta myöhemmin luokkansa toiseksi parhaalla todistuksella. Armoton työhaku kannatti ja Hannu sai työpaikan maanpesulaitoksen käyttäjänä Lohjalta.
Kauden päättyessä Henttinen aloitti jälleen työhaun. Kun töitä ei löytynyt, hän lähti uudelleen opiskelemaan, tällä kertaa IT-tradenomiksi Turun AMK:ssa. Opinnot sujuivat hyvin, mutta kestävyys ei riittänyt valmistumiseen asti. Sen jälkeen hän kokeili siipiään web-ohjelmoijana, mutta hurja työtahti ajoi uupumukseen.
Toipuminen onnistui kuntouttavan työtoiminnan kautta. Sen jälkeen Henttinen haki jälleen opiskelemaan, tällä kertaa tietojenkäsittelyn insinööriksi. Opinnot tuntuivat kuitenkin haastavilta. Opinnot jäivät kesken, kun mies tapasi nuoruuden rakastettunsa.
- Muutin naisen perässä Poriin vuonna 2014 ja täällä ollaan edelleen, joten ei tämä niin kamala paikka ole, hän naureskelee.
Henttinen aloitti laborantin koulutuksen Porin Winnovassa vuonna 2016. Aikaisemman kemian tutkinnon ansiosta hän suoritti opinnot helposti ja valmistui stipendin kera. Corenson kartonkitehtaalta sai tärkeää työkokemusta laborantin tehtävistä. Valitettavasti Huntsmanin tehtaan palo ja lakkauttaminen aiheutti alueen työmarkkinoille laboranttien liikatarjontaa ja Hannu jäi jälleen ilman työtä.
Oma paikka löytyi RoboAI-yhteisöstä
- Vaimoni kannusti uudelleen opiskelemaan SAMKiin ja aloitin konetekniikan opinnot 2018, ne vaihtuivat sähkö- ja automaatiolinjaan lennossa. Vain englanninkielisen opinnäytetyön viimeistely on enää kesken.
Henttisen yli 20-vuotinen ohjelmointiharrastus toi miehen myös projektityöntekijäksi SAMKiin. Hän osallistui Toni Aaltosen ROS-kurssille ja pääsi sen jälkeen Rokokoo-hankkeeseen ROS-ohjelmoijaksi. Teknologiametallien kiertotalouteen painottuvassa RoboAI Green -osakokonaisuudessa Henttinen pääsee yhdistämään työhön myös laborantin ja prosessinhoitajan osaamistaan.
- En ajattele tulevaisuutta kovin paljon, etten sulkisi asioita pois. Olen avoimin mielin ja kokeilen kaikkea mielenkiintoista. Olen viihtynyt SAMKissa erinomaisesti. RoboAI-porukassa voi kysyä mitä vaan ja aina saa apua, Hannu kiittelee.
Kehu kollegaa
Hannu on tekijämies, jolle uskaltaa antaa homman kuin homman - ja se tulee aina viimeisenpäälle hoidetuksi. Hän ei pelkää uusia haasteita, vaan suhtautuu niihin positiivisesti ja tarvittaessa opettelee uudet asiat itsenäisesti. Hannu on myös melkoinen tietokonevelho.
Pekka Suominen
Hannu on taitava ja luotettava työkaveri. Loistava kuuntelija sekä huomaavainen, aidosti kiinnostunut keskustelusta.
Juuso Lehtonen
Hannu on rauhallinen tiimipelaaja, joka ei juuri tee numeroa itsestään, on se kriittinen tekijä monen onnistuneen projektin takana. Aina valmis auttamaan ja selvittämään muiden ongelmia. Osaaminen on laajaa mekaniikasta ohjelmointiin, ja robotiikasta kemiaan.
Toni Aaltonen
Hannu ei juuri henkseleitä paukuttele, hän yllättää jatkuvasti osaamisellaan! Hän uppoutuu ja perehtyy asioihin pieteetillä - loistava lisä tiimiin!
Petteri Pulkkinen
Monipuolinen teknologiametalliosaaja ja aktiivinen vaikuttaja
Monipuolinen teknologiametalliosaaja ja aktiivinen vaikuttajaRoboAI:n asiantuntija Johanna Valio on syrjäkylän kasvatti, joka löysi oman tiensä ympäristötieteen vaikuttamana materiaalitekniikasta. Tämän akkuteknologian ja kiertotalouden osaajan kollegat arvostavat Johannassa erityisesti hänen verkostoitumis- ja sopeutumiskykyään sekä timanttisen tiimipelaajan luonnettaan.
Huumorintajuinen Johanna Valio syntyi Lieksassa ja muutti perheensä kanssa yksivuotiaana kuparikaivoksistaan tuttuun Outokumpuun. Johanna oli kolmilapsisen perheen kuopus isoveljiensä rinnalla. Perhe asui Outokummun keskustan ulkopuolella Lähtevän kylässä, joka sijaitsi lähellä Pohjois-Savon rajaa.
Kyläkoulu elämän keskiössä
Lähtevässä he asuivat vanhan kyläkoulun yläkerrassa, joten Johannan lapsuuden arki oli tiiviisti sidoksissa kouluun. Perheen äiti toimi siellä talonmiehenä, siivoojana ja keittäjänä, äidin työn myötä Johanna oppi esimerkiksi liputuspäivät ulkoa. Isällä oli sähköasentajan pätevyys, mutta hän oli myös lahjakas muusikko ja nikkaroija. Musiikki yhdistikin perhettä erityisellä tavalla, sillä kaikki perheenjäsenet äitiä lukuun ottamatta soittivat puhallinorkesterissa: isä rumpuja, veljet saksofonia ja huilua, ja Johanna soitti klarinettia. Soittamisesta jäi elinikäisiä muistoja, vaikkei harrastus lopulta jatkunut aikuisiälle.
Lähtevän koulussa oli alle 15 oppilasta, mikä loi tiiviin yhteisön. Johanna aloitti koulutiensä kuusivuotiaana opettajan ehdotuksesta. Hän menestyi hyvin kaikissa aineissa, tosin liikunta ei koskaan noussut hänen suosikkiensa joukkoon. Yläasteelle Johanna siirtyi Outokummun keskustaan. Luokalla oli jopa kuusi rinnakkaisluokkaa, joten muutos vanhaan oli suuri. Yläasteella nousi esille nuoren naisen osaaminen erityisesti matematiikassa, kemiassa ja fysiikassa, mutta hän kokee, ettei saanut riittävästi ohjausta näiden aineiden painottamiseen tulevaisuutta ajatellen.
– Minun ikäluokassani poikia ohjattiin pitkään matematiikkaan ja tyttöjä kielten pariin, Johanna toteaa.
Opiskelua ja elämän vapautta
Lukio toi mukanaan uusia haasteita, ja teini-iän lievä kapinointi vaikutti hänen arvosanoihinsa. Vuoden 1994 ylioppilaskirjoitukset sujuivat kuitenkin erittäin hyvin, ja Johanna päätti hakea Tampereelle tiedotusoppia opiskelemaan, koska toimittajan ura oli alkanut kiinnostaa. Hän ei päässyt sisään, joten muutti Helsinkiin ja aloitti tiedotusopin opiskelun kansanopistossa. Seuraavana keväänä hän haki Joensuun yliopistoon ja päätyi opiskelemaan sosiologiaa, joka osoittautui hänelle oikeaksi valinnaksi. Jo koulussa yhteiskuntaoppi oli herättänyt hänen mielenkiintonsa, ja opinnot yliopistossa avasivat ovia moniin aiheisiin, kuten julkisoikeuteen, taiteen sosiologiaan ja filosofiaan. Joensuussa Johanna nautti opiskeluvuosistaan, jotka olivat täynnä oppimista, itsenäistymistä ja uusia ihmissuhteita.
– Yliopisto-opinnot olivat vielä silloin todella vapaita, ja minä innostuin opiskelemaan paljon ylimääräisiä kursseja, kertoo Johanna. Hän tapasi myös sosiologiaa opiskelleen puolisonsa. Johanna valmistui vuonna 2003 ja aloitti Helsingissä työuransa Eilakaislan kautta erilaisissa tehtävissä.
Johannan ura kulki eteenpäin Kelassa, missä hän työskenteli järjestelmäuudistusten parissa. Vuonna 2010 ympäristötieteen verkko-opintojen myötä hänen kiinnostuksensa kiertotalouteen ja materiaalitekniikkaan kasvoi, ja hän päätti aloittaa uudelleen opiskelun. Johanna täydensi Aalto-yliopiston insinööriopintojen vaatimat matematiikan ja fysiikan opinnot Mäkelänrinteen aikuislukiossa, samalla työskennellen täysipäiväisesti. Vuonna 2011 hän pääsi opiskelemaan materiaalitekniikkaa ja sovellettua materiaalitiedettä Aalto-yliopistossa, ja diplomityönsä hän teki akkujen kierrätysteknologioista. Hän valmistui diplomi-insinööriksi kesällä 2017.
Ura akkuteknologian asiantuntijana
Valmistumisen jälkeen Johanna suuntasi Pirkanmaan liiton Tulevaisuuden ekosysteemihankkeeseen projektiasiantuntijaksi, mikä oli hänen ensimmäinen akkualan työpaikkansa. Tätä seurasi useita muita alan projekteja, kuten GNF:n kiertotaloushankkeet ja Yrityssalon projektipäällikön tehtävät. Vuonna 2023 Johanna aloitti työt SAMKin RoboAI-tiimissä, jossa hän työskentelee RoboAI Green -osakokonaisuuden AIST-hankkeen parissa. Tässä roolissa hän hyödyntää verkostojaan ja asiantuntemustaan edistääkseen Satakunnan roolia akkuteknologian ja kiertotalouden kehityksessä.
– Olen päässyt SAMKissa tekemään todella monipuolisesti töitä, ja työkaverit ovat ihania. SAMKilla on vahvat yhteydet teknologiametalliklusteriin ja alan yrityksiin, jotka edistivät esimerkiksi prosessi- ja materiaalitekniikan koulutuksen aloittamista, Johanna kertoo.
Vapaa-ajallaan Johanna on viime vuosina syventynyt isovanhempiensa karjalaisten juurien tutkimiseen, mikä on lisännyt hänen ymmärrystään perheensä historiasta. Työn vastapainona Johanna nauttii kulttuurista ja luonnosta sekä mahdollisuudesta oppia jatkuvasti uutta ja syventää osaamistaan.
Kehu Kollegaa
Johannasta nostaisin kaksi ominaisuutta: täsmällisyys ja verkostoitumiskyky – molemmat vertaansa vailla. Hän ottaa esimerkillisesti vastuuta sekä hoitaa kaikki asiat aina sovitusti ja aikataulussa. Johannan verkostoitumiskyky on aivan omaa luokkaansa – hän rakentaa ja ylläpitää suhteita, jotka tuottavat arvoa koko tiimille.
Johannalla on kyky mukautua muuttuviin tilanteisiin ja ottaa vastaan uusia haasteita innostuneesti. Hänen avoin suhtautuminensa kaikkeen uuteen on inspiroivaa - hänellä on jatkuva halu oppia lisää ja kehittyä.
Näistä elementeistä rakentuu korvaamattoman hyvä tiimipelaaja, todellinen vahvistus mille tahansa tiimille ja ympäristölle, jossa arvostetaan innokkuutta, luovuutta ja huippuosaamista!
Pekka Suominen
Johanna on kova osaaja ja A-luokan kollega. Aurinkoinen, Avulias, Aktiivinen...
Sari Merilampi
Johanna on loistava yhdistelmä timanttista TKI-osaamista ja hyvää (huonoa 😉) huumoria. Johannan kanssa kun juttelee, sellainen molemminpuolinen kunnioitus leijuu koko ajan mukana, koska hän osaa luoda tunnelmaa! Johanna, sul on mun luonto. ❤️
Mirka Leino
Johanna on rautainen ammattilainen, todellinen huippuasiantuntija kentällään. Nappaa nopeasti kiinni, mistä on kyse ja vie aktiivisesti ja taidolla junaa eteenpäin. Aina ystävällinen ja positiivinen tyyppi 😊
Pia Halttunen
RoboAI Industry
Boheemi ja sympaatinen teknologian monitaituri
- Lähes kaikki kollegani tuntuvat tekevän paljon töitä sydämestään - ei rahan takia. Se on minullekin tärkeää ja tekee tästä porukasta erityisen, kehuu työyhteisöään Satakunnan ammattikorkeakoulun tutkija-opettaja Toni Aaltonen.
Rastapäinen Toni on kotoisin Rauman Kourujärveltä. Perinteiseen perheeseen kuului isä, äiti ja pari vuotta vanhempi isosisko. Isä toimi ahtaajana ja trukkikuskina Rauman satamassa, äiti työskenteli kotona perhepäivähoitajana.
Toni oli lapsena aika ujo, mutta sosiaalinen. Hän aloitti koulutiensä Kourujärven ala-asteella, kävelymatkan päässä kotoa. Koulu oli Tonille helppoa, erityisesti matematiikka. Se sujui niin hyvin, että hän opetti myös siskoaan. Englanti tuntui vaikealta, koska sille ei ollut pikkukaupungissa juuri käyttöä.
Toni oli lapsena aktiivinen urheilussa, harrasti ja kilpaili puolitosissaan judossa aina 15-vuotiaaksi asti. Luonto kiinnosti myös ja metsissä tuli juostua. Pyhämaalla sijaitsevalla mökillä vietettiin viikonloput ja lomat. Lapsuuden ykkösjuttu oli kuitenkin tietokoneet ja pelaaminen.
- Olin 8-vuotias, kun sain ruinattua vanhemmiltani Commondore 64:n ja sen jälkeen oli vain yksi konsolihairahdus 8-bittiseen Nintendoon. Siitä lähtien on eletty vahvasti pc-maailmassa. Pelaaminen vaati silloin paljon koneen säätämistä ja skriptien kirjoittamista, jotta pelit sai toimimaan. Siihen liittyi vahvasti myös sosiaalinen puoli, pelaaminen yhdisti innostuneet pikkupojat saman katon alle, Aaltonen muistelee.
Teiniangstista vauhtia kohti ammattia
Yläasteelle hän siirtyi Rauman Aroahteelle. Aaltonen myöntää teini-iän iskeneen nuoreen mieheen ihan kunnolla.
- Koulun hoidin suht kunnialla, mutta muuten oli elämä aika levotonta. Taitaa olla aika tavallinen tarina laman ajan pikkukaupungissa, hän arvelee.
Aaltonen tunnustaa tehneensä läksyt yläasteen aikana muutaman kerran, mutta myös nukkuneensa usein tunneilla. Tästä huolimatta hän onnistui saamaan koulun päätökseen kahdeksan keskiarvolla, ilman haasteita. Ajatus tulevaisuuden suunnasta oli jo nuoren mielessä: sähkö- ja automaatiotekniikka kiinnosti ja lukio jää väliin.
- Kun puukäsitöissä tehtiin yksinkertaisia elektroniikan kolvausharjoituksia, se kolahti aika kovaa. Sähkö- ja automaatiotekniikassa yhdistyi käsillä tekeminen ja teoreettinen puoli sopivassa suhteessa, se vaikutti tulevaisuuden alalta, Toni muistelee valintansa taustoja.
Vuonna 1999 Aaltonen aloitti Rauman ammatti-instituutissa sähkölinjalla. Harjoittelujaksoilla Rauman UPM:llä ja CLS Engineering:lla hän pääsi tekemään oikeaa duunia ja työelämä imaisi mukaansa. Valmistumisensa jälkeen 2002 hän jatkoi sähkö- ja automaatioasentajan töitä CLS:lla vuosia. Lähes kaikki Satakunnan teollisuuslaitokset tuli kierrettyä. Säkylässä suoritetun armeijan jälkeen Aaltonen palasi vanhaan työhönsä, mutta jatkokoulutus kiinnosti.
Opiskelukokeiluja ja reissuelämää
- Lukion käyneet ystäväni naamailivat siitä, kuinka vaikeaa on päästä teknilliseen yliopistoon. Löimme vetoa ja sain paremmat pääsykoepisteet kuin he. Hain Porin yliopistokeskukselle opiskelemaan elektroniikkatuotantoa, mutta ei siitä mitään tullut. Aalto-yliopistoon oli kuulemma vaikein päästä, joten hain seuraavaksi sinne, hän muistelee.
Sähkötekniikka olisi kiinnostanut Tonia, mutta opintojen korkeampi taso vaati huomattavasti aiempaa enemmän töitä. Opinnot jäivät kesken. Seuraavat pari vuotta filosofiasta ja itämaisista uskonnoista kiinnostunut mies mietti elämäänsä ja etsi itseään kierrellen ympäri maailmaa.
- Siihen asti päämäärä oli aina ollut minulle tärkeintä. Reissuvuosien aikana ymmärsin, ettei koskaan pääse perille. Ei ole mitään päätepistettä. Jos matkasta ei nauti, niin mitään ei jää käteen, hän muistuttaa.
Vuonna 2016 Toni teki jälleen sähköhommia ja pyöritteli startup-ideaa ystävänsä kanssa. Korkeakoulututkinnon puuttuminen harmitti. Opinto-oikeutta oli jäljellä vielä Porin yliopintokeskuksella, mutta kanditutkinto oli päättynyt, joten hän päätti nopeasti suorittaa tarvittavat insinööripaperit pois alta SAMKissa. Toni pääsi muuntokoulutukseen syksyllä 2018 ja ehti olla kolme kuukautta opiskelijana ennen kuin häntä pyydettiin projektityöntekijäksi SAMKiin.
Katse tulevaisuudessa
Kiinnostus vedenalaiseen robotiikkaan vei Aaltosen SAMKissa ensin vahvasti mukaan tutkimukseen, ja sitten projektipäälliköksi ROS-ohjelmistoympäristöön liittyvässä hankkeessa. Hän alkoi myös opettaa ROS-täydennyskoulutuskokonaisuutta. Insinööripaperit hän suoritti töiden ohessa vuodessa ja kolmessa kuukaudessa ja tällä hetkellä Tonilla on ylemmän AMK:n opinnot menossa. Tulevaisuudessa siintää vielä ne yliopinto-opinnotkin.
- Jokin tähtäin pitää elämässä aina olla, mutta samalla täytyy pitää silmät auki ja katsoa mihin tie kuljettaa. Nyt se on vienyt opettamiseen. Se on minusta todella palkitsevaa ja koukuttavaa. Kun saat opiskelijan ymmärtämään jonkun vaikean asian, se on upea tunne. Rajallisista työtunneista saadaan enemmän irti, kun saa opettaa muita, hän kertoo.
Tekoäly, neuroverkot ja ohjelmointi kiinnostavat miestä, koska niiden avulla voi nähdä jo välähdyksen tulevaisuudesta.
- Koko yhteiskunta muuttuu siinä mielessä, että todennäköisesti jatkossa ihmisen elämän ei tarvitse perustua työn tekoon. Se ei ehkä ratkaise meidän ongelmiamme, vaan muuttaa niitä mielenkiintoisemmiksi, ennustaa Aaltonen.
Kehu Kollegaa
Toni on todellinen moniosaaja! Hän perehtyy juuria myöten uusiin kiinnostaviin teknologioihin ja rakentaa laitteet itse. Tonin voi heittää huoletta painot jaloissa syvään päähän!
Petteri Pulkkinen
Toni ei vähästä pelästy, vaikka millaisia haasteita olisi edessä. Hänellä on tietoa, taitoa ja osaamista niin robotiikkaan, tekoälyyn, mekatroniikkaan kuin opetukseen. Hieno kollega, jonka loistava asenne täydentää meidän porukkaa upeasti.
Timo Kerminen
Toni on periksiantamaton ammattilainen, jolta löytyy aina aikaa auttaa muita, vaikka kiire olisikin!
Jere Grönman
Toni on paitsi teknologinen multitalentti, myös äärimmäisen mukava ja lähestyttävä persoona. Kysyy miten menee ja jaksaa kuunnella, jos vierustoverilla on huono päivä. Kiitos ❤
Petra O'Rourke
Rennosta pelaajasta syntyi todellinen 3D-velho!
- Konenäössä mielenkiintoisinta on sen luomat mahdollisuudet teollisuudessa, miten koneen voi automatisoida ja laittaa työskentelemään puolestasi, kertoo SAMKin automaatiotekniikan tuntiopettaja ja tutkija Joonas Kortelainen. Stressittömän elämänasenteen omaavan insinöörin toi Poriin rakkaus ja robotit.
Joonas syntyi ja kasvoi puunjalostusteollisuudestaan tunnetussa Kemissä. Hän oli aktiivinen lapsi ja tutustui helposti muihin ihmisiin. Kun perheeseen ostettiin tietokone, veti se puoleensa magneetin tavoin: tietokonepeleistä tuli hetkessä tärkeä harrastus. Joonas ei muista olleensa lapsena mikään tekniikan ihmelapsi tai nikkari. Matematiikka ja englanti kiinnostivat koulussa, mutta teknologian pariin hän päätyi vasta kokeilun kautta.
- Hain lukion jälkeen Kemi-Tornion ammattikorkeakouluun (nyk. Lapin ammattikorkeakoulu) opiskelemaan Liiketalouden Business Managementia, mutta pääsykokeisiin olisi pitänyt lukea pari kirjaa, joten sieltä tuli lopulta hylsy, naureskelee Joonas.
Ovet aukesivat kuitenkin kone- ja tuotantotekniikan puolelle. Sitä mainostettiin robotiikalla ja mallintamisella, ne kiinnostivat Kortelaista riittävästi. Hän ehti puoli vuotta opiskella ennen siirtymistään armeijan harmaisiin Sodankylän Jääkäriprikaatiin.
- Toimin lääkintamiehenä, jaoin Buranaa ja kuumemittareita varusmiessairaalassa, mutta pääsin hiukan etuajassa pois atooppisen ihottumani takia, hän muistelee.
Uusi suunta etelään
Armeijan jälkeen vuonna 2008 piti miettiä uutta siirtoa, sillä Kortelainen oli huomannut, ettei konetekniikka ole hänen alansa. Silloisen etätyttöystävän eli nykyisen lähivaimon äiti oli huomannut lehdessä SAMKin mainoksen upouudesta automaationinsinöörin linjasta. Mainoksessa mainittiin taas robotiikka ja automaatio, ne saivat Joonaksen kiinnostumaan. Viikko armeijan suorittamisen jälkeen hän ilmoitti kotiväelle muuttavansa Poriin, vaikka opiskelupaikkaa ei vielä ollutkaan.
- Vielä päivä ennen muuttoa kaikki oli pakkaamatta ja minä keskityin pelaamaan tietokoneella. Ei ole tapanani stressata. Kaikki järjestyi, tavarat saatiin pakattua sekä muutettua, ja sain opiskelupaikankin, Kortelainen muistelee.
Automaatio-opinnot lähtivät liikkeelle Joonaksen muistin mukaan keskinkertaisesti. Mutta yksi asia varmistui: konenäkö ja automaatioasiat kiinnostivat valtavasti! Ensimmäisen lukuvuoden jälkeen hän haki kesätyön puutteessa SAMKin harjoittelupaikkaa automaatiolaboratorioon.
- Haastattelussa Mirka Leino kysyi minulta, mitä tiedän konenäöstä. Vastasin, että en mitään, mutta se kuulostaa mielenkiintoiselta ja olen valmis oppimaan! Sain paikan ja kesän jälkeen jäin osa-aikaiseksi työntekijäksi opiskelujen ohessa, kertoo Kortelainen.
SAMKin kasvatista opettajaksi
Hän valmistui automaatioinsinööriksi tammikuussa 2013. Joonas kävi viimeisessä ruotsin suullisessa kokeessa samaan aikaan kuin hänen vaimonsa ja pieni vastasyntynyt tyttärensä olivat synnytyslaitoksella. Isyysvapaansa jälkeen Joonas on jatkanut työssään SAMKin automaatiolaboratoriossa tähän päivään saakka. Hän suoritti pedagogiset opinnot valmistumisensa jälkeen ja myös tekniikan ylemmän AMK-tutkinnon vuonna 2019. Hän tekee tällä hetkellä työajastaan puolet simuloinnin, 3D-tulostuksen ja konenäön opetusta ja toinen puolikas on varattu tutkimustyöhön.
- Molemmissa on puolensa, mutta jäät jälkeen, jos teet vain toista. Tutkimuksessa saa syventyä ja tutkia miten joku teknologia toimii sekä miettiä sille uusia innovaatioita. Opettaessasi saat jakaa oppimaasi tietoa eteenpäin. Molempia tykkään tehdä, koska ne kulkevat käsikädessä ja tukevat toisiaan, Joonas summaa.
Työn paras puoli on hänelle helppo kysymys: työyhteisö ja lähimmät työkaverit! Sen lisäksi Kortelainen mainitsee erinomaisen työympäristön koneineen ja organisaation luomat mahdollisuudet ammatilliseen kehittymiseen. Hän toivookin pääsevänsä jatkossa syventymään teknologioihin vielä syvemmälle, oppimaan aina vaan lisää.
Hänen tulevaisuuden haaveenaan on kehittää harrastustaan eli sivutoimista 3D-tulostuspalveluja tarjoavaa Kolomedee-yritystään ja siirtää toiminta pienestä varastokopista toimivampiin tiloihin.
Kehu kollegaa
Joonas on asiantuntija isolla A:lla ja vielä suuremmalla sydämellä. Joonakselta löytyy aina aikaa ja jaksamista milloin minkäkinlaisen asian käsittelyyn, tutkimiseen ja selvittämiseen. Jos Joonas ei löydä tietoa Internetin isosta maailmasta, sitä tietoa ei siellä ole. Joonas levittää ympärilleen samaan aikaan rauhaa ja uskomattoman loistavaa huumoria! Joonas ❤️
Mirka Leino
Joonas on yksi avuliaimmista ihmisistä, joita tunnen. Fiksu ja ahkera kaveri, joka ei ota asioita liian vakavasti. Joonas tuo hyvää mieltä. Oikea 3D-velho.
Sari Merilampi
Joonas ❤️
Juho Salli
Joonas on ystävällinen ja aina valmis auttamaan. Ihan omanlaisensa persoona ja opetustyyli, opiskelijat tykkäävät. Osaa vinkata monipuolisesti eri softia tarvittaessa. Rento 😊
Tommi Lehtinen
Joonas on hyväntuulinen työkaveri. Hän innostuu nopeasti uusista ideoista ja lähtee toteuttamaan niitä pilke silmäkulmassa. Keksii myös aina ratkaisun mihin tahansa ongelmaan. Lisäksi uskomaton googlettaja. Jos Joonas ei jotain löydä, sitä tietoa ei sitten netissä ole.
Janika Tommiska
Minulla on ollut ilo todistaa Joonaksen upeaa kasvutarinaa, jota värittää poikkeuksellinen positiivisuus ja iloisuus. Joonas kääntää kaikki bittikivet janotessaan uutta tietoa.
Petteri Pulkkinen
Älykäs ja rauhallinen ongelmanratkaisija
- Työssäni parasta on sen monipuolisuus ja mahdollisuus oppia aina uusinta teknologiaa. Myös tämä samanhenkinen työyhteisö on erittäin tärkeä, siitä on muotoutunut todellinen tukiverkosto, kiittää SAMKin tutkija Tommi Lehtinen, joka kuvailee itseään RoboAI-porukan aikuiseksi.
Sympaattinen Tommi on kotoisin kuuden tuhannen asukkaan Parkanosta, Pirkanmaan maakunnasta. Viisihenkisen perheen esikoislapsi kuvailee lapsuuttaan meneväksi. Harrastuspaikat olivat ilmaisia ja kaikille avoimia. Pieni paikkakunta oli hyvä kasvualusta lapsille: kaikki tunsivat toisensa, ja se toi turvallisuuden tunnetta.
Perheen isä työskenteli saha- ja metalliteollisuudessa, äiti toimi ompelijana ensin Nanson tehtaalla, myöhemmin kenkätehtaalla.
- Vanhemmilta jos kysyttäisiin, he sanoisivat, että olen ollut rauhallinen ja kiltti lapsi. Mutta en tiedä uskoisinko tuota, ehkä se on kotona näyttäytynyt niin. Välillä tuli tehtyä kiellettyjä juttuja, myöntää Tommi pilke silmäkulmassa.
Uusia temppuja laudalla
Hän aloitti koulun Parkanon ala-asteella keskustassa. Lempiaineita olivat matematiikka, tekninen työ ja myöhemmin viidennellä luokalla aloitettu saksan kieli. Harrastukset ja ystävät olivat pojan elämässä tärkeitä, yhdessä pelattiin tennistä, jalkapalloa ja skeitattiin.
- Ala-asteikäisenä käytiin vanhimman serkkuni luona kylässä. Hän skeittasi ja se näytti hauskalta. Oli pakko kokeilla. Siitä se sitten lähti, kohta oli pakko saada oma lauta, sitten rakennettiin itse hyppyreitä ja ramppeja. Kymmenen vuotta sitä tuli harrastettua lähes joka päivä, Lehtinen kertoo.
Tommi on ollut teknologiadiggari jo lapsena: kännyköiden tullessa markkinoille, hän vaihtoi luuria puolen vuoden välein. Vanhempien ostaessa tietokonetta, speksasi Tommi sen ja opetti vanhempia laitteen käytössä. Yläasteikäisenä hän oli kovasti kiinnostunut kemiasta, ja ammatinvalintatestit ehdottivat farmaseutin ja kemianteollisuuden insinöörin opintoja. Lukiossa ohjelmointikurssit saivat kiinnostuksen heräämään tietotekniikkaa kohtaan yhä enemmän. Lehtinen kirjoitti yliopppilaaksi vuonna 2006, mutta tuleva ammatti oli vielä vähän hakusessa.
Kultainen nuoruus
Samana vuonna tiiviiksi muotoutunut kaveriporukka osti vuoden 1969 Sisu Viima matkailulinja-auton, se maalattiin mustaksi ja kyljet koristeltiin pääkalloin. Porukka kiersi autolla festareita ja urheilutapahtumia ympäri maata, kunnes autosta leikkasi kone kiinni kevätretkellä. Siitä ei lannistuttu, vaan uudempi matkailulinja-auto hankittiin Club Pirate Fellows ry -järjestön nimiin.
- Porukkaa yhdistää samanhenkisyys. Osa on jo lapsuudesta tuttuja, osa tullut mukaan harrastusten kautta. Parkanossa ystäväpiireistä tulee laajat, kun kaikki tuntevat toisensa. Olemme aktiivisia edelleen: vietämme yhteiset pikkujoulut ja tapaamme vuosittain toimintapäivien ja häiden parissa, Tommi selittää.
Hän oli työskennellyt 14-15-vuotiaasta asti kesätöissä puunjalostusteollisuudessa eri sahoilla. Keväällä 2008, Parolan panssariprikaatissa vietetyn inttivuoden jälkeen, UPM:n sahan tuotantolinjasto automatisoitiin ja Tommi pääsi etulinjasta näkemään mitä se tarkoitti. Hän alkoi kiinnostua automaatiotekniikasta ja haki syksyllä Poriin SAMKiin opiskelemaan. Hän aloitti ensimmäisten joukossa uudessa koulutusohjelmassa, samassa ryhmässä olivat kollegat Pauli Valo ja Joonas Kortelainen. Opiskeluelämän hän muistelee olleen aika menevää, mutta harjoitukset tuli palautettua säntillisesti.
Koodarista tutkija ja opettaja
- Opiskeluaikana kiersimme paljon yrityksiä, joten ajattelin päätyväni kunnossapitoon puunjalostusteollisuuteen tai ohjelmointityöhön. Vuonna 2011, opinnäytetyön aihetta miettiessäni, päädyin saamaan aiheen Sari Merilammelta ja ohjelmoin pari softaa RFID-laitteiston käyttöön. En ollut vielä erityisen hyvä ohjelmoija siinä vaiheessa, onneksi sain opastusta Iiro Uusitalolta, joka oli tuolloin SAMKissa töissä. Kun ohjelmointia teki päivittäin, se alkoi sujua ihan eri tavalla ja jotenkin huomasin yhtäkkiä olevani työsuhteessa, naureskelee Lehtinen.
Aluksi hän keskittyi pelien ja softan ohjelmointiin. Pikkuhiljaa painopiste siirtyi opetukseen: ensin yritysasiakkaiden seminaaripäivistä 3D-mallinnuksen opettamiseen AMK-opiskelijoille. Tällä hetkellä simuloinnin ja robotiikan opetus vie puolet työajasta ja toinen jää tutkimukselle RoboRFID ja TEKO -hankkeissa.
- Opetuksen ja tutkimuksen yhdistäminen on teoriassa hyvä idea ja toisiaan tukevaa, mutta käytännössä se on välillä hankalaa. RoboAI:n alaiset alat kehittyvät nopeasti, joten näin saamme uusimman tiedon heti osaksi opetusta. Itse pidän hieman enemmän tutkimuksen tekemisestä ja kehittämisestä, siinä pääsee haastamaan itseään, järjestelmällinen Tommi paljastaa.
Kehu Kollegaa
Tommi on supermukava ongelmanratkaisija, joka hoitaa homman kuin homman. Tommin ammattitaito näkyy myös siinä, että hän saa muutkin oppimaan. Huippu tyyppi, jolla on onneksi myös klo 11 nälkä 😂 Ei ne hommat tai juoksut tyhjällä vatsalla suju.
Sari Merilampi
Tommi on automaatioguru, joka jaksaa kokeilla ja testata. Hän saa toimimaan järjestelmän kuin järjestelmän ja keksii samalla aina muutaman kehittämisidean. Tommin rauhallisuus ja sitoutuneisuus luo tiimiin luottamusta ja rohkeutta viedä asioita eteenpäin. Tommi ❤️
Mirka Leino
Muutaman vuoden Tommin kanssa töitä tehneenä, olen tullut siihen päätelmään, että tekniikan alalla ei ole asiaa mitä hän ei osaisi tehdä. Hämmentävän pätevä jätkä. Sen lisäksi mukava ja oikein hyvää liikuntaseuraa!
Juho Salli
Loistavalla huumorilla höystetty tiimipelaaja. Ehdottoman innovatiivinen! Löytyy aina ratkaisuja ongelmia kohdatessa ja jaksaa ratkoa niitä.
Janika Tommiska
Tommi on sellainen, joka löytää aina sen aikuismaisimman ja järkevimmän ratkaisun ongelmaan kuin ongelmaan. Saapuu ongelman ilmetessä paikalle, kuuntelee ongelman kanssa painijaa ja kertoo rauhallisesti oman mielipiteensä ja ratkaisunsa asiaan, näillä eväillä on monet ongelmat ratkaistu. Todella rauhallinen ja erinomainen ongelmanratkaisija!
Joonas Kortelainen
Tommi on teknologiatutkimuksen raudanluja ammattilainen! Oli kyseessä sitten RFID, robotiikka, ohjelmointi, 3D-kuvaus, simulointi tai joku muista Tommin taitamista aihealueista, olen saanut apua häneltä aina kun olen sitä tarvinnut, ja juuri sopivan yksityiskohtaisesti. Tommin kanssa on hieno työskennellä, sillä hän on mukava tyyppi, ja hyvin järjestelmällinen tekemisissään 🙂
Santeri Saari
Automaatioammattilainen suurella sydämellä
- Olen lapsesta asti ollut kiinnostunut teknologiasta, laitteista ja rakentamisesta. Erilaisten teknologioiden käyttäminen ja kokeileminen on aina ollut minulle todella helppoa. En ole ikinä ollut mikään koodari, enkä ole sitä edelleenkään, vaikka osaan ohjelmoida robotteja ja konenäköjärjestelmiä. Minulle erityisen mieluista on laitteiden luona työskentely, kertoo SAMKin yliopettaja ja automaation tutkimusryhmän vetäjä Mirka Leino.
Mirka opiskeli 90-luvun lopulla Turun yliopiston fysiikan laitoksella elektroniikan ja tietoliikennetekniikan koulutuksessa. Jo opiskeluaikana hän päätyi harjoittelijaksi Nokialle, mutta matkapuhelinten sijaan hän teki digiboksien digitaalista suunnittelua. Suomessa oli tuolloin vielä analogiset lähetykset, joten bokseja tehtiin suoraan Saksan digitaalisille kaapelimarkkinoille.
- Olen suunnitellut Nokian Suomen ensimmäisen antennitalouksissa käytetyn digiboksin prosessorin jäähdytysjärjestelmän, Mirka nauraa.
Kohti opettajan uraa
Moninaisten digiboksiprojektien jälkeen Leino ei kokenut oppivansa työssään tarpeeksi uutta ja hakeutui opettajaksi - jotain mitä hänestä ei pitänyt koskaan tulla! Opettajan ura alkoi Turun ammatti-instituutissa tietokoneasennuksen aikuisopiskelijoiden parissa, mutta sekään ei pidemmän päälle haastanut riittävästi. Äitiysloman vetreyttämänä Leino päätti hakea automaatiotutkijan paikkaa SAMKissa vuonna 2004. Työssä yhdistyi Leinon suurimmat kiinnostuksen kohteet: automaation ja konenäön tutkimus sekä elektroniikka.
Vuonna 2017 hän analysoi väitöstyössään teknologiakehittämiseen liittyviä korkeakoulujen ja yritysten välisen yhteistyön hyviä käytäntöjä ja kehitti uusia, entistä toimivampia yhteistyömalleja. Mirka on työskennellyt periksiantamattomasti vuosia kehittääkseen ja rakentaakseen SAMKiin automation ja robotiikan osaamista. Automaation tutkimusryhmän vetäjänä hänellä on ollut merkittävä vaikutus myös RoboAI-osaamiskeskittymän synnyssä.
- Tällä hetkellä työtehtäväni jakautuvat puoliksi opetukseen ja TKI-toimintaan. Opetan robotiikkaa ja konenäköä sekä vedän Robotiikka Akatemiaa. TKI-projekteissa teemme kaikkea mahdollista robotiikan, konenäön, simuloinnin sekä 3D-tulostuksen parissa. Kehitämme maakunnan yrityksien tarpeisiin erilaisia ratkaisuja, Leino summaa.
Paljon työtä hyvässä seurassa
Merkityksellisinä Leinolle ovat jääneet mieleen vuosikausien pituiset yritysyhteistyöt, jotka hyödyttävät molempia osapuolia.
- Minulle ne kertovat vahvasta keskinäisestä luottamuksesta ja se on minulle yritysyhteistyössä ehdottomasti tärkeintä. Yritysprojektien avulla saamme jatkuvasti kehittää omaa osaamistamme ja viedä ne tiedot ja taidot suoraan opetukseen. Lisäksi Robotiikka Akatemian kautta opiskelijat pääsevät yritysprojekteihin kiinni myös itse. Meillä opiskelijat saavat takuulla aivan uusimmat tiedot alalta ja sitä kautta hyötyvät myös yritykset ja koko maakunta, Mirka painottaa.
Työnsä suurimpana haasteena Leino näkee ajan puutteen suhteessa tehtävien asioiden määrään. Alan osaajia tarvittaisiin lisää myös korkeakoulumaailmaan, mutta tekijöitä ei meinaa löytyä.
- Minulle työssäni tärkeintä ovat työkaverit ja opiskelijat. En tekisi tätä työtä, jos ympärilläni ei olisi näin upeaa ryhmää, jonka kanssa nauraa, koheltaa ja saada uskomattomia asioita aikaiseksi, hän vannoo käsi sydämellä.
Kehu kollegaa
Jos tarvitset vastausta, apua, tukea, asiantuntemusta ja hyvän mielen, soita Mirkalle. Tässä on henkilö, joka tekee tunnissa kolmen tunnin hommat. Loistotyyppi, joka ajattelee työkaverien vointia, jopa omansa kustannuksella. Huippuammattilainen, tahtoa ja osaamista!
Sari Merilampi
Mirka on sellanen nopeasti toimeen tarttuva. Kun aletaan tekemään, niin sitten kanssa tehdään eikä vaan vähän meinata.
Juho Salli
Mirka on timanttinen ammattilainen; selkeä, looginen ja pirun nopee! Sen lisäksi hän on huikee tyyppi - auttavainen, aina iloinen ja ihan pelkkää sydäntä! ❤
Pia Halttunen
Rautainen robotiikan kehittämisen ja opetuksen ammattilainen. Vääntää rautalangasta mistä konenäön hyödyntämisessä on kyse. Innostava ja innostuva Automaation tutkimusryhmän vetäjä.
Anu Holm
Mirka on älyttömän älykäs & älyttömän reilu työkaveri
Krista Toivonen
Innostava ja avulias tiimipelaaja
SAMKin tutkija-opettaja Janika Tommiskasta piti tulla kosmetologi äitinsä liikkeeseen. Kiinnostus teknologiaa kohtaan vei kuitenkin naisen mennessään, ja lahjakas automaatioinsinööri napattiin SAMKiin töihin jo opiskeluaikana. RoboAI:n työyhteisö arvostaa Janikassa erityisesti innostavaa asennetta ja sammumatonta halua auttaa.
Positiivinen Janika on syntyjään porilainen. Nelihenkisen perheen esikoistytär vietti Toejoella hauskan ja mukavan lapsuuden, josta ei harrastuksia puuttunut. Kaikkea sai kokeilla. Lapsena Janika oli äärimmäisen sosiaalinen ja hänellä oli paljon kavereita.
- Jos koulumatkalla kukaan koulukavereista ei sattunut lähtemään samaan suuntaan, sain aina jostain mummosta seuraa, naurahtaa Tommiska.
Opinnot alkoivat Toejoen koulusta ja lempiaineita olivat matematiikka ja liikunta. Yläasteelle hän siirtyi Kuninkaanhaan kouluun. Sosiaalisuus ja ryhmässä tekemisen halu näkyivät myös Janikan harrastusvalinnoissa, tärkeimpiä olivat jalkapallo, pesäpallo, sähly ja partio. Jo pienenä mielessä siinsi ajatus työn ja harrastuksen yhdistämisestä.
- Pienenä päätin, että minusta tulee vuorikiipeilijä, sukeltaja tai astronautti. Ajattelin, että ne eivät tuntuisi työltä, vaan olisivat mukavaa tekemistä. Aika lähelle pääsin, hän myöntää.
Kauneudenhoidosta kohti teknologista uraa
Janika pärjäsi koulussa hyvin noin kahdeksan keskiarvolla. Tekniikka ja teknologia kiinnostivat, mutta hän ei osannut ajatella sitä uravalintana. Teini-ikä iski häneenkin, harrastukset jäivät hetkeksi sosiaalisen elämän jalkoihin. Koulun pahamaineisinta luokkaa sitoi yhteen hyvä yhteishenki.
Yläasteen jälkeen hän meni lukioon ja suoritti samaan aikaan kosmetologin tutkintoa, tarkoituksena oli mennä kampaajaäidin liikkeeseen töihin. Verenperintönä saatu kiinnostus kauneudenhoitoon ei kuitenkaan kantanut.
- Kosmetologikoulu oli parasta ikinä! Tiukan opiskelun ohella siellä sai nukkua, samalla kuin sinulle tehtiin kasvohoitoa! Minulla oli työkalupakki mukana ja korjasin hoitokärryjä ja tuoleja, joten kiinnostus ei ollut ihan kohdallaan, muistelee Janika.
Janika on aina ollut kova tekemään töitä. Hän aloitti jo 13-vuotiaana ja työhistoriasta löytyy moninaisia kokemuksia ämpäreiden sangotuksesta varastotyöhön ja kaupan kassalta pizzojen pyöritykseen. Lopulta kiinnostus teknologiaa kohtaan kävi ylivoimaiseksi ja vuonna 2011 Janika haki opiskelemaan SAMKiin automaatiotekniikkaa.
- Ilman puolisoni kanssa käytyjä keskusteluja, en varmaan olisi osannut hakeutua teknologiselle alalle. Kotona olin oppinut perinteisen sukupuoliroolituksen työuraa ajatellen. Opinnot tuntuivat kuitenkin heti omalta, kouluun oli kiva tulla. Koulutehtävät tuntuivat hauskoilta pulmapeleiltä, hän kertoo.
Työharjoittelusta tutkimustyöhön
Janika on yksi niistä lahjakkaista oman talon opiskelijoista, joka napattiin heti työharjoittelusta SAMKiin töihin. Tällöin elektroniikan ja digitaalitekniikan opettajana toiminut Mirka Leino näki nuoressa naisessa erityistä potentiaalia: Janikan aktiivinen ja avoin käytös sekä oma-aloitteinen ote selvittää asioita teki vaikutuksen. Hän jäi heti työharjoittelun jälkeen vuonna 2013 taloon töihin projektitutkijaksi ja valmistui lopulta perheenlisäyksen jälkeen vuonna 2016.
Sählyä ja oman asunnon remontointia harrastavan Janikan työtehtävät ovat kehittyneet vuosien varrella merkittävästi. Tällä hetkellä niihin sisältyy yritysyhteistyötä, tutoropettajatoimintaa, yhteistyötä peruskoulujen ja toisen asteen oppilaitosten kanssa sekä opettajien koulutusta mm. robotiikassa ja ohjelmoinnissa. Opetuksen lisääntyessä hän suoritti opettajan tutkinnon keväällä 2021.
Paljon työtä parhaassa porukassa
- Korkeakouluopiskelijoiden tutorointi sekä lasten ja nuorten innostaminen teknologian pariin on lähinnä sydäntäni. Erityisesti tyttöjen kohdalla tämä on tärkeää, jotta he olisivat tietoisia teknologisten alojen tarjoamista mahdollisuuksista jo varhaisessa vaiheessa.
Tiiviin työyhteisön merkitys on Janikalle ratkaiseva: hektistä työtä jaksaa hyvässä porukassa paljon paremmin ja aina voi kysyä apua.
- Meillä on uskomaton porukka, varsinkin ihan lähimmät työkaverit. Ihan kuin ystävien kanssa kävisi töissä, eikä aina tarvitse puhua vain työasioista. Tapaamme myös vapaa-ajalla, esimerkiksi Joonaksen kanssa meillä on vuosittainen juoksutapahtuma, johon muutkin osallistuvat, kiittelee Janika.
Kehu kollegaa
Janika on avulias ja innostava jokapaikanhöylä. Janika saa teknilogiainnostuksen myös tarttumaan - olipa kyseessä sitten alakouluikäiset tai aikuiset. Ihana työkaveri, jolla on aina aikaa kuunnella ja halu auttaa. Kaikki aina sopii ja onnistuu ❤️
Sari Merilampi
Janika on superosaaja, joka innostuu ja kiinnostuu kaikesta. Hän saa aikaan ja on valmis paneutumaan tehtävään kuin tehtävään. Hän luo positiivista henkeä ja auttaa epäröimättä ihan missä vaan apua tarvitaan. Janika, sul on mun luonto! ❤️
Mirka Leino
Janikalla on upea taito luoda ympärilleen rauhallisuutta hektisessäkin tilanteessa. Positiivisuus ja järjestelmällisyys on ihailtavaa. Kiireen keskelläkin Janikalla on aikaa opastaa ja auttaa ❤️Huippu työkaveri!
Krista Toivonen
Vahvan tutkijan asenteen omaamisen lisäksi Janikalla on voimakas tahto kehittää opetusta sekä teknisesti että sisällöllisesti. Hieno ihminen ja loistava työkaveri, jonka kanssa ei ole ikinä tylsää!
Juho Salli
Janika hoitaa sen minkä lupaa ja rautaisella ammattitaidolla vie kaikki projektit maaliin hyvän fiiliksen kera. On ollut ilo tutustua Janikaan! 💜
Henna Tammisto
Iloinen ja hauska tiimiläinen. Hoitaa työnsä hyvin ja omaa hyviä näkökulmia niin opetukseen kuin projekteihin. Ei pelkää uusia haasteita.
Tommi Lehtinen
Janika on taidokas tekijä ja loistava työkaveri! Janikalla on tietoa, taitoa ja osaamista niin sidosryhmäyhteistyöhön, opetukseen, robottien ohjelmointiin kuin tapahtumien järjestämiseenkin. Janika on myös esimerkillisen hyvä löytämään kaikkia miellyttävän ratkaisun, kun ollaan vaikeiden päätösten äärellä. Lämminhenkinen kollega, jonka kanssa on ollut ilo tehdä yhteistyötä jo vuosien ajan 😊
Santeri Saari
JaniCa on kyl sellanen tehonainen, että oksat pois! Hänellä ei posiitivinen mieli lopu, vaikka jokin asia saattaisikin mennä todella pahasti alamäkeen.
Joonas Kortelainen
RoboAI Intelligent Systems
Ystävällinen ja helposti lähestyttävä tiedemies
Yliopistokeskuksen johtajan pestin eteenpäin luovuttanut Tampereen yliopiston Porin yksikön signaalinkäsittelyn professori Tarmo Lipping toivoo tulevaisuudessa pääsevänsä vielä syvemmälle tutkimustyöhön ja tekemään monialaista yhteistyötä mm. EEG-tutkimuksen parissa. – Tutkimuksessa, kuten elämässä ylipäätään, ei tiedä vielä suuntaa valitessaan, mitä ovia voi avautua, Lipping muistuttaa.
Tarmo syntyi Tallinnassa neuvostovallan aikana 1960-luvun lopulla. Hänen äitinsä oli lääkäri ja diplomi-insinööri-isä toimi Viron tiedeakatemian yksikön johtajana, joten perheessä arvostettiin koulutusta. Tarmo aloitti koulutiensä suuressa 1400 oppilaan englannin kieltä painottavassa koulussa. Erityisesti matematiikka kiinnosti häntä. Tarmo oli musiikillisesti lahjakas ja hän opiskeli koulun ohessa lasten musiikkikoulussa ja myöhemmin musiikkiopistossa.
Lukiosta valmistumisen jälkeen hän haki opiskelemaan radiotekniikkaa Tallinnan teknilliseen yliopistoon, mutta ennen opintoja kävi käsky asepalvelukseen neuvostoarmeijaan. Hänet sijoitettiin kahdeksi vuodeksi työpataljoonaan Volgogradiin kasarmille, josta käytiin siviiliorganisaatiossa töissä. Työpataljoonaan oli kerätty koko Neuvostoliiton alueelta miehiä, joita ei syystä tai toisesta kelpuutettu perinteiseen asepalvelukseen.
– Selvisin sieltä, Lipping kommentoi armeija-aikaa ykskantaan. Miksi minut sijoitettiin sinne, se on jäänyt hämärän peittoon. Syy oli luultavasti huono näköni tai se, etten ollut ideologisesti kypsä kantamaan asetta, hän jatkaa naurahtaen.
Elämä hakee uomaansa
Asepalveluksen jälkeen Tarmo aloitti radiotekniikan opinnot. Linja oli yliopiston matemaattisin, mutta tarjosi samalla uudenlaisia haasteita. Lipping ehti opiskella neljä vuotta, kunnes tuli valituksi vuonna 1991 Tampereen teknillisen korkeakoulun digitaalisen signaalinkäsittelyn vaihto-ohjelmaan.
– Olin muutamia vuosia aiemmin päässyt jo matkustamaan Viron ulkopuolelle kuoron kanssa, joten en kokenut mitään kulttuurishokkia. Mutta olihan elämä erilaista Tampereella. Se vuosi oli muutenkin erikoinen, kun kesällä 1991 Neuvostoliiton tankit tulivat rajan yli ja yrittävät estää Baltian maiden itsenäistymisen. Onneksi kaikki meni rauhallisesti ja Suomeen tulo onnistui, Tarmo muistelee.
Hänen mukanaan Tampereelle muutti vaimo ja yksivuotias esikoispoika. Alku vaati perheeltä kärsivällisyyttä, sillä he asuivat kolmestaan soluhuoneessa, kunnes saivat perheasunnon. Lipping sai hyväksiluettua opintojaan Tallinnassa ja valmistui diplomi-insinööriksi vuonna 1993, diplomityön hän teki tutkimusprojektissa, joka liittyi aivojen sähköiseen toimintaan. Poriin perhe muutti vuonna 1995.
– Hannu Jaakkola haki Porin yksikköön elektroniikka- ja digitaalitekniikan lehtoria ja sen avulla pääsimme rakentamaan elämäämme täällä. Kiinnittyminen Suomeen alkoi, kun ostimme täältä asunnon ja kolme poikaamme aloitti koulun. Vuonna 2000 käynnistimme talonrakennusprojektin, se kiinnitti vielä vahvemmin.
Professuurin kautta johtotehtäviin
Opetustyön ohella Lipping teki väitöskirjaa ja rakensi taloa. Väittelyn jälkeen vuonna 2001 rakennusprojektiin tuli vuoden tauko, kun Tarmo kutsuttiin postdoc-tutkijaksi Yhdysvaltoihin New Hampshiren osavaltiossa sijaitsevaan Dartmouth College:en ja koko perhe muutti sinne. Palattuaan Suomeen Lipping sai professuurin Tallinnan teknillisestä yliopistosta ja toimi lääketieteellisen tekniikankeskuksen johtajana vuoden verran. Vuonna 2004 hän palasi perheensä luo Poriin saatuaan signaalinkäsittelyn professuurin.
Lipping toimi Tampereen teknillisen yliopiston Porin laitoksen johtajana 2010–2016. Jari Multisillan siirryttyä SAMKin johtoon vuonna 2018, hän otti yliopistokeskuksen johtajan tehtävät vastaan professuurin ohessa.
– Tehtävä oli erittäin mielenkiintoinen ja mahdollisti yhteistyön alueen toimijoiden ja yliopistokeskusverkoston kanssa sekä edunvalvontaa ministeriön ja eduskunnan sivistysvaliokunnan suuntaan. Tärkeää alue- ja koulutuspolitiikkaa. Jaettu tehtävä ei kuitenkaan lopulta ollut kovin realistinen käytännössä. Tutkimustyö on minulle niin rakasta, etten halunnut luopua siitä, hän kertoo.
RoboAI lisää korkeakoulujen välistä yhteistyötä
Tampereen yliopiston Porin yksikön ohjelmistotekniikan ja data-analytiikan tutkimusryhmät ovat mukana RoboAI tutkimus- ja tuotekehityskeskuksen Intelligent Systems -osakokonaisuudessa. Ensi keväänä viisi vuotta täyttävä RoboAI saa Lippingiltä sekä kehuja että kehitysehdotuksia.
– Hieno konsepti, jonka lisäarvo on erityisesti viestinnällinen ja markkinoinnillinen. Hankeyhteistyötä on ollut, mutta vielä aidompi integroituminen vaatisi aktiivisemmin yhteisen infrastruktuurin hyödyntämistä. Robocoast EDIH:ssä olemme mukana yhteisenä RoboAI Competence Centerinä, mutta sen palveluntuotannossa ei olla vielä päästy kunnolla käyntiin. Toivottavasti pääsemme jatkossa tiivistämään yhteistyötä, Lipping toivoo.
Kehu Kollegaa
Tarmo on taitava, asiantunteva monitaituri. Hänen kanssaan on helppoa ja mukavaa tehdä yhteistyötä!
Nina Karttunen
Tarmo on ystävällinen ja helposti lähestyttävä älykäs tieteentekijä, joka ei pelkää kääriä hihojaan. Tarmo mahdollistaa tutkijoiden urakehitystä ja tieteellisten tulosten soveltamista alueen hyödyksi yhdessä alueen muiden toimijoiden kanssa.
Sari Merilampi
Tarmo Lipping kuuntelee aina muiden mielipiteitä ja yrittää löytää positiivista näkökulmaa esillä olevaan ongelmaan, ja hänen kalenteristaan löytyy ihmeellisesti aikaa keskustelulle. Hän on onnistunut ylläpitämään alkuperäisen kiinnostuksen fysiologisten signaalien mittaamiseen ja analysoimiseen käyttämällä uusimpia edistysaskelia, esimerkiksi tekoälyä, robotiikkaa, mittalaitteita sekä -tekniikoita. Hän on asiantunteva, kannustava sekä ajaa myös yhteisönsä etua.
Jari Turunen
Tarmo on helposti lähestyttävä ja ystävällinen. Proffa, joka ei kaihda osallistua myös käytännön tasolla projektihommiin. Huipputyyppi!
Tiina Mäkitalo
RoboAI Health
A headstrong and humble healthcare professional
- I never knew that I could do this kind of work as a nurse! It's rewarding and I'm so thankful for Sari Merilampi for giving me an opportunity to be a part of the RoboAI team! SAMK's empathic project researcher Ryann Deloso has come a long journey from the slum and has a bright future ahead.
Hardworking Ryann is from the Philippines, from the country's South Island and third biggest city Davao with almost 1,7 million people. Ryann is the youngest of three brothers who grew up in all-male household with their father. Ryann's mother lived elsewhere but was also involved in raising the boys, along with Ryann's aunt.
- We grew up in a slum area and lived in a cottage house that my father built on the water. Life was good, even though we didn't really have order in the house and my father wasn't particular about cleanliness. I was crazy about water and spent all my days swimming, Ryann portrays.
Relentless studying for big dreams
As a child Ryann was very social and had lots of friends. He started first grade at school when he was seven years old. Ryann's mother was very strict about education and motivated her son to aim high. He read a lot and wanted to become a doctor.
- It's very competitive at schools in the Philippines. Students are divided by their enrolment score. The ones with high score attend First Section and later Science Class. They are given the best opportunities: top teachers, methods, and books. I was always in the First Section, and I did well in all subjects. I was always interested in science and biology, he reveals.
Ryann graduated from High School in the top five group. He decided to apply for a nursing college, Philippine Paramedical and Technical School of Davao, in 2005. After studying for 24 moths straight, he graduated as Valedictorian, best of his class. But it wasn't without work: he didn't want to make any mistakes, so that meant barely any sleep at all before a test. After graduating Ryann was offered a possibility to work in the USA, the state of New Mexico. He again studied for eight months and took a demanding nurse exam in the Philippine capital Manila.
- I left Davao and stayed at my cousins´ house in the province with no entertainment or other distractions and only studied. When I passed the test, I was so happy I cried. I was supposed to leave for America, but my employer was bankrupted. I was so disappointed, Ryann reminisces.
Towards the unknown
Ryann's life took a turn when Åsa Stenbacka from Vocational College of Ostrobothnia in Vaasa came to Davao to look for nurses to start practical nursing studies in Finland. For Ryann it wasn't an easy decision going a rank downwards. But at the time Ryann was working in a hospital as a nurse to get the work experience needed to work abroad. He was only paid a free lunch as his salary, and he worked also in a call-centre to make ends meet. Life felt hard in the Philippines, so he decided to come to Finland in 2009.
- The school offered free housing and lunch, so I decided to go with it. I didn't know anything about Finland before that. We were expecting something bigger, but only saw pine trees when arriving. Our apartment was in the middle of nowhere in Vaasa. It was quite the shock, Ryann laughs.
The vocational college took two years and Ryann learned Swedish during that time. In 2011 he graduated as a practical nurse (lähihoitaja) and got a job at Mediverkko sheltered housing. The clients were mainly Finnish speaking, so he picked it up too.
- I like to be with people, so for me it was a dream job. They liked me too and even gave me free Finnish tutoring. Our ward's main nurse saw that I have lots of skills and encouraged me to take on Finnish nurse (sairaanhoitaja) studies.
Ryann first hesitated but after seeing an ad of nursing qualification studies for local immigrants, he decided to move to Helsinki with his newly wedded wife in 2013. He got into the programme and the studies at DIAK took 1,5 years. After that he got a job as a nurse at the Suursuo hospital in Helsinki at a geriatric rehabilitation ward. Finally!
A rolling stone gathers no moss
- After working for a few years, I took a health technology seminar at Laurea and understood the importance of technical background in the future of nursing. That's why I applied at SAMK in 2018 and started the master's degree studies in Welfare Technology in Pori.
In 2019 Ryann and his wife stayed in the Philippines for the whole year getting to know Ryann's family and culture. While he was there, he continued with his studies and wrote his thesis. He graduated the next year and started working as a project researcher for SAMK in the RoboAI Health projects.
Last year Ryann started his own home care company in Helsinki. His biggest future goal is to get it up and running.
- It's important for me that the Filipino culture of caring is in the core of the company. Also getting technology solutions for elderly people's problems is a part of my vision.
Kehu Kollegaa
Ryann on empaattinen ja ahkera teknologian hyödyistä kiinnostunut hoitotyön ammattilainen. Ryann ottaa vastaan haasteen kuin haasteen. Hän on luova ja osaa katsoa asioita monesta näkökulmasta. Työkaverina erittäin miellyttävä ja aina suu hymyssä.
Sari Merilampi
Ryann on monialainen osaaja ja hänelle asiakasnäkökulma on aina ensimmäinen ja asiakkaan arvostus tulee esiin hänen jokapäiväisessä työssään. Ryannin kanssa on aina mukavaa tehdä töitä, hän kyseenalaistaa ja pohtii asioita hyvällä otteella.
Jenni Huhtasalo
Ryann is a collegue that I could always rely on. He's good at planning, has great ideas and really tries his best each time. He runs his own YouTube channel so he clearly isn't camera-shy, which has been very handy also work-wise. We worked together in BaltSenior project and I hope to work with him in other projects in the future J
Anja Poberznik
Ryann on oikea monitaituri! Tutkimustyössä hän on järjestelmällinen, huolellinen, suunnitelmallinen, tarkka ja paljon kaikkea muuta, joten hänellä pysyy hallussa vaikeatkin projektit. Ryann on myös todella hyvä tilanteissa, joissa työskennellään ihmisten parissa, ja hänen työkokemuksensa terveydenhuollossa tuo tärkeää näkökulmaa hyvinvointiteknologian tutkimukseen. Työkaverina Ryann tuo paljon osaamista ja sopivasti huumoria niin tilanteeseen kuin tilanteeseen, ja hänen kanssaan onkin todella mukava työskennellä 🙂
Santeri Saari
Ahkera ja määrätietoinen yhteistyön vaalija
- Olen aina ollut utelias ja kiinnostunut ilmiöistä. Miksi jotain tapahtuu ja mitä sillä voidaan tehdä? Minulle on tärkeää, että työni tuottaa hyvää, ja että saan vapaat kädet kokeilla ja tehdä hedelmällistä yhteistyötä moniammatillisessa ympäristössä. Muutto Helsingistä Poriin antoi uuden ammatillisen suunnan sekä lisää aikaa ja rauhaa perheen elämään, kertoo SAMKin tekoälyn tutkimusryhmän vetäjä Anu Holm.
Anu syntyi Siilinjärvellä perheeseen, jossa tehtiin yhdessä paljon kaikenlaista. Vanhemmat näyttivät ahkeraa esimerkkiä ja rakensivat yhdessä omakotitaloja ja mökkejä. Kahden vanhemman veljen kanssa tiiviisti varttuneena, Anulle tuli tutuksi mopojen ja autojen rassaus. Hän sai lapsuudestaan vahvan mallin, ettei naisten ja miesten töitä ole olemassa.
- Se vaikutti ajatteluuni: koko maailma on avoin ja täynnä mahdollisuuksia! Kotona myös kannustettiin koulunkäyntiin kotitöiden sijaan, se oli meidän lasten työtä, Holm muistelee.
Alakoulussa Anu oli tasaisen vahva kaikissa oppiaineissa ja tottui kyläkouluissa toimimaan erilaisten ihmisten kanssa, ilman rajoituksia. Siilinjärven yläasteelta hän muistaa kannustavan ja innostavan matematiikan ja fysiikan opettajan, joka sanoi ensi kertaa, että ilman muuta haet yliopistoon. Se oli hänestä hämmentävää.
- En edes ymmärtänyt mitä se tarkoittaa, ei meidän suvustamme kukaan ollut opiskellut yliopistossa, naurahtaa Anu.
Suma onnekkaita sattumia
Lukiossa Anu valitsi hyvin sujuneet pitkän matematiikan ja fysiikan. Ylioppilaskirjoitusten jälkeen suunnitelmissa oli pitää välivuosi, mutta jalkavamman vuoksi se jäi haaveeksi ja oli pakko hakea opiskelemaan. Hän ei ehtinyt enää valmistautua pääsykokeisiin, joten haki Kuopion yliopistoon lukemaan lääketieteellistä fysiikkaa vuonna 1990.
- Ajattelin, että se olisi vähän sinnepäin. Näin minun ei tarvitsisi vielä päättää mikä minusta tulee isona, vaan saisin opiskella kaikkea kiinnostavaa. Ja sille tielle jäin! Siellä koin todellisen valaistumisen, kun ymmärsin mitä kaikkea matematiikalla ja fysiikalla voi käytännössä tehdä, Anu kertoo.
Opinnot sisälsivät paljon anatomiaa ja fysiologiaa sekä harjoitustöitä käytännönläheisesti KYSin sairaalaympäristössä, sairaalafyysikon tehtäviä mukaillen. Kolmannella vuosikurssilla erityistä kiinnostusta osoittanut Anu napattiin sairaalaan töihin tekemään herätepotentiaalimittauksia. Se innosti vielä enemmän sairaalafyysikon urasta ja hän päätti jatkaa jatko-opintoihin. Tutkinto vaati viisi vuotta sairaalassa työskentelyä erikoistuvana fyysikkona, perehtymistä kaikkiin sairaalafysiikan osa-alueisiin (kliininen fysiologia ja isotooppi, kliininen neurofysiologia, radiologia ja sädehoito) sekä lisensiaattityön tai tohtorin tutkinnon suorittamisen.
Vuosikymmeneksi pääkaupunkiseudulle
Erikoistumisviran puuttuessa, Anu teki sijaisuuksia, kunnes Työterveyslaitos tarjosi hänelle tehtävää Helsingissä vuonna 1999. Hänen tehtävänään oli suunnitella koeasetelmia ja käynnistää neurofysiologian laboratorio, samalla onnistui erikoistuminen HUS:ssa. Innovatiivisessa Aivotyölaboratoriossa tutkittiin univajeen vaikutusta prosessityöntekijöiden kuormittumiseen ja palautumiseen tietointensiivisestä työstä. Holm teki aiheesta väitöskirjansa vuonna 2010.
- Elämässäni on aina tullut viiden tai kymmenen vuoden sykleissä uusi innostus ja suunta. Pikkuhiljaa potilastyö alkoi taas vetää puoleensa. Samalla tyttäremme koulun aloitus lähestyi ja halusimme muuttaa pienemmälle paikkakunnalle, Anu muistelee elämäänsä 10 vuoden takaa.
Tie vie kohti SAMKia
Anu perheineen päätyi entisen opiskelukaverinsa houkuttelemana Poriin ja sairaalafyysikon töihin Satasairaalaan vuonna 2012. Hän kiinnostui uudessa työssään tietoaltaiden hyödyntämisestä ja päätyi SAMKin Andrew Sirkan data-analytiikkakurssille työkaverinsa Minna Ampion kanssa. Tutkimustyö oli viemässä Anun taas mukanaan.
- En tiennyt, että meillä on tällä alueella tällaista osaamista. Olen ollut todella vaikuttunut. SAMKissa aloitin vuonna 2018 syksyllä, kun kollega Sari Merilampi houkutteli minua vetämään tekoälyn tutkimusryhmää, kertoo Anu lämpimästi hymyillen.
Holmin työtehtävät koostuvat mm. tutkimustyöstä eli tekoälyn tutkimusryhmän vetämisestä, tutkijoiden ohjaamisesta ja käytännön tutkimustyöstä hankkeissa, hallinnollista tehtävistä sekä yhteistyöstä muiden organisaatioiden kanssa. Työnsä haasteena Anu kokee priorisoimisen sekä tekoälyosaajien puutteen - Uudesta Ai-koulutuksesta onneksi kasvaa uusia ammattilaisia!
- RoboAI on ihanan sekalainen seurakunta! Tässä moninaisessa ja kiireisessä porukassa oppii paljon ja kaikki ovat aina valmiita auttamaan. Mahdollisuuksien etsiminen ideoiden torppaamisen sijaan, kuvaa yhteisön asennetta. Henkinen koti, jossa uskaltaa ehdottaa omia ideoita, Anu kehuu.
Kehu Kollegaa
Muistan kun olen tavannut Anun ensimmäisiä kertoja, aiheena oli tekoälyn eri metodeita. Ihailin hänen tapaansa kuunnella ja kyseenalaistaa, kun hän yhdisteli sitä omaan osaamiseensa. Tästä tunnistaa kunnon innovaattorin. Anu tietää paljon ja hänen työnsä on kehittävää ja inspiroivaa. Hän on reilu ja helposti lähestyttävä. Anusta huokuu positiivinen tekemisen meininki, joka tarttuu muihin. Anun tapaisia ihmisiä tarvittaisiin enemmän!
Sanni Sjöholm
Olen löytänyt itseni useasti tilanteesta, jossa Anu selittää vaikeista asioista oivaltavasti ja minä mietin, miten älykäs ja vakuuttava hän voi olla. Anu innostuu helposti, on valmiina käärimään hihat ja poistamaan esteitä kehittämisen tieltä. Kehityskohteitahan riittää ja Anun kanssa ideoiminen on aina hauskaa ja kannustavaa.
Sari Merilampi
Anu on jämpti ja helposti lähestyttävä todellinen asiantuntija! Osaa kertoa käppyrät ja käyrät konkreettisesti kaikille ymmärrettävällä tavalla.
Krista Toivonen
Anu on todellinen tieteilijä sekä sote- ja tekniikan alojen osaava konkreettinen yhdistäjä.
Mirka Leino
Anu huokuu energiaa ja intoa, eikä pidä kenenkään panosta itsestäänselvyytenä. Anu antaa palautetta ja merkityksellisyyden ja arvostuksen tunteen. Kiireessäkin hänellä on aikaa nauraa ja kysyä, että "Mitä kuuluu?" 😊
Pia Halttunen
Taitava ja osaava tiimin vetäjä jolla langat pysyy käsissä. Anun tiimissä on hyvä tehdä töitä. Huippumukava tyyppi!
Jussi Bergman
Anu on ihanan innovatiivinen ja kannustava. Häneltä saa myös aina tukea kun sellaista tarvitsee.
Minna Ampio, Satasairaala
Aikaansaava ja luotettava tiimipelaaja humoristin asenteella
- Näen vahvasti, että teknologia tulee tulevaisuudessa olemaan merkittävä ja hyödyllinen osa fysioterapiaa. Minusta tuntuu hienolta olla tutkimuksen kärkipaikalla ja jakaa muille tietoa, kertoo hyvinvointia edistävän teknologian tutkimusryhmässä toimiva SAMKin projektitutkija ja taitava fysioterapeutti Taina Jyräkoski.
Panelian kylästä kotoisin oleva kotiseuturakas Taina on perinteinen maatalon tyttö. Hän syntyi viisihenkisen perheen iltatähdeksi, vanhemmat veljet ovat yli kymmenen vuotta häntä vanhempia. Perheen vanhemmat työskentelivät tilan töissä: maanviljelyä, metsähommia ja Tainan syntyessä pihapiirissä oli myös porsitussikala. Elämä maatilalla pyöri töiden ympärillä, ja niihin ottivat osaa myös lapset. Taina muistelee touhunneensa erityisesti possujen kanssa.
Kotoa tuli myös oppi työajattomuudesta ja sen vaikutus hänen työmoraaliinsa: työtä tehdään silloin kuin sitä on ja loppuun asti, kelloa katsomatta.
- En voisi kuvitella itselleni sellaista tasan kahdeksasta neljään -tyyppistä työtä, hän myöntää.
Luonnonlahjakkuus koulussa
Kiltti ja tunnollinen Taina oli aina hyvä koulussa. Ala-aste oli kolmen kilometrin päässä kotoa, ja sinne mentiin pyörällä tai potkukelkalla. Hänen lempiaineitaan olivat käsityöt ja liikunta.
- Isäni aina sanoi, että minulla on tylsä todistus, pelkkiä kymppejä ja ysejä. En koe silti ikinä tehneeni koulumenestykseni eteen kauheasti töitä, kertasin vain koulussa käydyt asiat. Huolellinen toki olin, Taina muistelee.
Taina harrasti jo pienestä lähtien omien sanojensa mukaan "kaikkea mikä Paneliassa vain oli mahdollista". Naisvoimistelussa hän kävi koko kouluikänsä ja ohjasi myös ystävänsä kanssa ryhmää. Lisäksi musiikki oli lähellä sydäntä: hän lauloi kuorossa ja soitti pianoa. 4H-kerho, partio ja seurakunnan kerhotkin tulivat tutuksi. Lavatansseissa hän kävi 16-vuotiaasta asti.
Taina kirjoitti ylioppilaaksi Panelian lukiosta vuonna 1998 hyvin arvosanoin. Sen jälkeen hän haki opiskelemaan Turun OKL:een, kuten oli 7-vuotiaasta asti suunnitellut. Opiskelupaikkaa ei kuitenkaan herunut. SAMKista saatu paikka fysioterapiakoulutukseen ei kiinnostanut siinä kohtaa riittävästi, vaan Taina pyysi lykkäystä ja suuntasi Varalan urheiluopistoon liikunnanohjauksen kurssille ja teki kevään sijaisuuksia koulussa. Hän haki uudelleen OKL:een, mutta ei päässyt sisään vieläkään.
Kohti omaa ammattia
- Olen ajatellut, että minun ei ollut tarkoitus päästä sinne. Aloitin fysioterapiaopinnot SAMKissa ja päätin hakea OKL:een vielä kerran. Kesken opintojeni kuitenkin valaistuin, että ehkä en haluakaan luokanopettajaksi. Fysioterapia on ohjaamista ja opettamista, vastaan tulee monenlaisia asiakkaita ja on motivoivia erikoistumismahdollisuuksia. Olisihan se ollut aivan eri juttu opettaa A-kirjainta vuosi toisensa jälkeen, Jyräkoski ajattelee nyt.
Hän valmistui vuonna 2003 ja kiinnostui erityisesti neurologisesta fysioterapiasta. Sillä haetaan apua toimintakykyyn sellaisilla henkilöillä, joilla on keskushermoston toimintahäiriöistä johtuvia sairauksia, kuten toispuolihalvaus, Parkinson tai lihastaudit.
- Kun ihminen on menettänyt sairauden tai onnettomuuden vuoksi toimintakykynsä, harjoitellaan niitä asioita, jotka tuntuvat vaikeilta. Neurologisen fysioterapian kokonaisvaltainen merkitys asiakkaan elämään ehkä oli se, mikä minua siinä puhutteli, hän kertoo.
Tavattuaan tulevan aviomiehensä lavatansseissa kuin Suomi-filmissä ikään, lapsuuden haave perheestä konkretisoitui. Taina työskenteli valmistumisensa jälkeen Satalinnassa, Satakunnan keskussairaalassa ja Harjavallan terveyskeskuksessa äitiyslomien ja vanhempainvapaiden välissä. Hän aloitti neurologisesta fysioterapiasta vastaavana Harjavallan Fysioterapiakeskus Kuntotutkassa vuonna 2009. Töihin kokoaikaisesti palattuaan, hän koki tärkeäksi ammattillisen jatkokoulutuksen ja kehitti itseään käytännön asiakastyöhön.
Teknologiaa fysioterapiaan
Tainan työelämä koki muutosten tuulia. Soteuudistus oli muuttamassa pienten fysioterapiayritysten asemaa ja Kelakin uudisti kilpailutussääntöjään. Kilpirauhassyövästä selvittyään, hän päätti hakea vastapainoa fyysisesti raskaalle ja nyt epävarmemmalle työlleen. Hän hakeutui SAMKin englanninkieliseen kuntoutuksen YAMK-tutkintoon vuonna 2018. Sari Merilammen kautta Taina löysi aiheen opinnäytetyölleen: Indego-kävelyrobotin. Valmistumisen jälkeen Jyräkoski jäi osa-aikaisesti työskentelemään hanketöihin projektitutkijana.
- Nautin siitä, että saan tehdä edelleen käytännön työtä asiakkaiden kanssa ja sitten pääsen haastamaan itseäni näiden projektien kanssa ja hyödyntämään YAMK-tutkinnossa oppimaani.
Pandemian aiheuttama siirtyminen etätyöhön ei ole voinut olla vaikuttamatta myös Tainan sopeutumiseen uuteen työyhteisöön.
- En vielä oikein tunne taloa tai ihmisiä. Odotan kyllä sitä, että voimme olla aktiivisesti enemmän yhdessä ja pääsen tutustumaan työkavereihin. Pidän hanketyöskentelystä ja tulevaisuudessa siintää vielä ajatus fysioterapiaopettajan tehtävistä, hän kertoo hymyillen.
Kehu kollegaa
Taina on jämpti luottopelaaja, joka hoitaa niin paperihommat, koordinoinnit, laitetestaukset kuin robottiterapiat. Tainan kanssa työskentely on hauskaa - ei tarvitse suodattaa vitsejä ja saa samalla mitalla takaisin. Huipputyyppi.
Sari Merilampi
Taina is my fellow physiotherapist who I really enjoy working with. She is also an exoskeleton specialist and wonderful with clients. Kind, thoughtful, professional, a great listener and personal problem-solver are just some of the traits that Taina possesses. We've had great work spirit with Taina and also some funny situations when working with our dear Indego exoskeleton. I'm happy to have Taina in our team!
Anja Poberznik
Tainan kanssa työskennellessä voi olla varma, että kaikki on järjestyksessä ja varmistettu. Huumorilla höystetty pedantti työkaveri.
Krista Toivonen
Tainan kanssa on aina kiva tehdä töitä, olipa kyseessä sitten mikä homma tai projekti tahansa. Taina on myös aina tosi positiivinen ja mukava, ja hän tekee hyvästäkin päivästä entistä paremman 😊
Santeri Saari
Taina on uskomaton ammattilainen, joka tuntee ja avaa fysioterapiamaailmaa meille muille. Hän on samalla koko ajan valmis oppimaan uutta teknologiasta sekä kokeilemaan ja hyödyntämään teknologiaa fysioterapian näkökulmasta. Tainan avoimuus teknologiaa kohtaan ja ideat sen hyödyntämisestä avaavat meille koko ajan uusia mahdollisuuksia yhteiskehittämiseen! Taina on loistotyökaveri!!!
Mirka Leino
Eloisa ja määrätietoinen itsensä kehittäjä
Matkailu jäi siskojen rakkaaksi harrastukseksi, kun hoitoala vei nuoren naisen kohti uutta uraa. – RoboAI-tiimi on täynnä oman alansa eksperttejä! Aina löytyy joku, joka osaa auttaa. Eikä hulluimpiakaan ideoita teilata, kehuu RoboAI Healthin projektitutkija Nina Karttunen omiaan. Kollegat arvostavat Ninan energisyyttä ja hyvää asennetta.
Positiivinen Nina on syntyperäinen porilainen, jonka juuret ovat syvällä Pietniemen Ameriikankulman mullassa. Hänen lapsuudenperheeseensä kuului neljä vuotta vanhempi isosisko, 14 vuotta nuorempi pikkuveli ja vanhemmat. Hän aloitti koulutiensä Ulasoorin ala-asteella, jonne bussikuljetus vei maalaismaisemassa asuneet lapset.
Lapsuutta muistellessa Ninalle tulee vahvimmin mieleen monet urheilukilpailut. Hän lähti seuraamaan isosiskonsa vahvaa esimerkkiä ja hakeutui urheilun pariin. Nina harrasti hiihtoa Preiviikin Kirissä ja yleisurheilua Porin Yleisurheilussa.
– Kilpailin SM-tasolla korkeushypyssä, kunnes teini-iässä minulle tuli jalkavaivoja. Korkeushyppy oli minulle hyvin luontaista, en juurikaan edes harjoitellut. Toki meillä oli takapihalla välineet ja patja, joten eväät olivat hyvät, hän muistelee.
Maailma veti puoleensa
Nina pärjäsi hyvin koulussa, reaaliaineet ja kielet kiinnostivat eniten. Hän kirjoitti M:n ylioppilaspaperit Länsi-Porin lukiosta vuonna 1994. Jo lapsena purrut matkustuskärpänen vaikutti nuoren ammatinvalintaan: Nina haki opiskelemaan iteronomiksi (nyk. restonomi) Porvoon matkailualan oppilaitokseen (nyk. Haaga-Helia), mutta sitä ennen välivuosi täyttyi työstä ja matkailusta.
Opiskeluaika Porvoossa on nuorelle naiselle hauskaa aikaa. Nina teki työharjoittelunsa Viking Linelle ja jäi sinne töihin valmistumisensa jälkeen. Helsingissä asuessaan hän tapasi porilaisen Juhan ja pariskunta muutti hetkeä myöhemmin Poriin, Ninan saatua töitä Fonectalta. Asuinpaikaksi valikoitui Ninalle rakas mummula, joka sijaitsi lapsuudenkodin pihapiirissä. Elämä löysi uomansa, muutaman vuoden päästä perheeseen syntyi esikoistyttö Vera ja pari vuotta myöhemmin Jenny.
Kohti hoitoalaa
Lasten myötä Ninan hoitovietti oli päässyt esille, ja hoitovapaan jälkeen hän alkoi opiskella sairaanhoitajaksi Diakissa. Opiskeluaika oli työntäyteinen, sillä hän pääsi jatkamaan töitä jokaisen työharjoittelujakson jälkeen. Hän teki opiskeluiden lopussa työharjoittelujakson Satasairaalan neurologisella vuodeosastolla vuonna 2013 ja jäi sinne.
– Neurolla työskentely oli sairaanhoidollisesti minulle oikea paikka. Osaston valvontayksikössä työskentely ja potilaiden elintoimintojen seuraaminen oli vastuullista, mutta pidin siitä todella paljon. Työilmapiiri oli erinomainen, Karttunen muistelee.
Tutkimuksesta uutta näkökulmaa
Nina työskenteli neurologisella osastolla viisi vuotta, kunnes sairaalan neurofysiologialle haettiin työntekijää. Häntä kiinnosti neurologisten sairauksien taustat ja siihen liittyvä tutkimus, joten hän haki ja sai paikan. Hoitotieteet alkoivat kiinnostaa yhä enemmän, joten muutama vuosi myöhemmin hän haki opiskelemaan SAMKiin terveyden edistämisen YAMK-tutkintoa sekä töihin RoboAI Healthin Tulevaisuuden sairaala -hankkeeseen.
– Olen nauttinut tutkimuksellisesta työstä, koska se antaa ymmärrystä terveysasioihin taas uudesta näkökulmasta. Olen oppinut paljon datankäsittelystä ja siitä, miten sitä voidaan hyödyntää, hän kertoo.
Yhteistyö muiden organisaatioiden, kuten Satasairaalan ja Tampereen yliopiston Porin yksikön kanssa, tuo työhön moninaisuutta ja Nina on saanut työssään hyödyntää myös aikaisempaa sairaanhoidollista osaamistaan. Vuonna 2023 hän opiskeli elintapavalmentajaksi. Tulevaisuudessa hän haluaa edelleen oppia uutta ja hyödyntää jo opittua mahdollisimman monipuolisesti.
Kehu kollegaa
Nina on aktiivinen tekijänainen, joka ottaa rohkeasti kiinni hommaan kuin hommaan. Hyväntuulinen ja kannustava Nina luo osaltaan porukkaan uskoa siitä, että kaikkeen me pystytään, kun yhdessä tehdään. Nina ❤
Mirka Leino
Nina iloisuus ja eloisuus tarttuu - vähän ankeampi päivä muuttuu valoisammaksi Ninan kanssa. Ninan vankka hoitotyön tausta jalostuu hyvinvointiteknogiaan kattavasti ja asiakaslähtöisesti. Huippua, kun on saanut tehdä Ninan kanssa töitä niin hoivatyössä kuin nyt RoboAI Healthin hankkeissa❤️
Krista Toivonen
Nina on sydämellinen työkaveri ja aina valmiina. Nina ottaa homman kuin homman hanskaan. En ole koskaan tainnut nähdä Ninaa huonolla tuulella. Se on myös pirun nopee! Gaselli, josta en luopuisi (ps. gasellit ovat useimmiten sirorakenteisia, erittäin sopusuhtaisia ja uljasryhtisiä eläimiä, jotka kykenevät juoksemaan nopeasti).
Sari Merilampi
Nina on iloinen tehopakkaus, joka ei kaihda haasteita. Ninan vuorokaudessa on enemmän tunteja kuin muiden. Hyvä ystävä, jonka kanssa työ luistaa.
Minna Kangasniemi
Energisellä ja hyväntuulisella Ninalla ei mene sormi suuhun, vaikka projekteissa tulee vastaan tilanteita laidasta laitaan. Tämä tehomimmi hoitaa kuntoon niin tapahtumavalmistelut kuin artikkelien kirjoitukset.
Tiina Mäkitalo
Nina on positiivinen ja innostuneen kiinnostunut aina uusista asioista. Ninan kanssa hommat hoituu - on mahtavaa työskennellä yhteisissä projekteissa! Huipputyökaveri!
Taina Jyräkoski
Nina on mahtava työkaveri! Nina on ahkera monitaituri, hänellä tuntuu olevan aina hyviä ideoita, ja hän osaa organisoida asioita ihailtavan hyvin. Nina on myös tosi ystävällinen ja mukava, ja hänen kanssaan on tosi kiva tehdä töitä 😊
Santeri Saari
Lämmin ja kokeilunhaluinen innovaattori
- Minun työssäni parasta on ihmisläheisyys, jatkuvat kehittämiskohteet ja konkreettinen, positiivinen vaikutus toisen ihmisen elämään, summaa SAMKin yliopettaja ja hyvinvointia edistävän teknologian tutkimusryhmän vetäjä Sari Merilampi. Luonnonlapsimainen uteliaisuus sai Sarin jo alakouluikäisenä kiinnostumaan levysoittimen ja vahvistimen kytkennöistä. Ystävät ennustivat hänestä sähkönaista, mutta toisin kävin. Hän päätyi teknologia-alalle osittain sattumalta ja osittain toisten innostamana.
- Vaikka olen aina ollut kiinnostunut matematiikasta ja luonnontieteistä, koen että opettajillani ja luokanvalvojillani on ollut valtavan suuri vaikutus ammatinvalintaani. Ala-asteen opettajani rakasti matematiikkaa ja kirjat otettiin mukaan joka paikkaan, myös pikkujouluihin, hän muistelee.
Porin Lyseon lukiossa Saria kiinnosti ydinfysiikka ja biokemia, mutta liian teoreettinen työ ei sopisi kädet savessa -tyyppiselle ihmiselle, joka haluaa nähdä heti työnsä tulokset.
- Olen tässä asiassa kuin isäni, minun on pakko päästä itse kokeilemaan. Elektroniikka- ja kytkentäalustalla työskentely oli juuri siksi niin kiinnostavaa, koska laskelmat muuttuivat heti käytännöksi ja sait luonnontieteen ja tekniikan yhdistämän välittömän palautteen, analysoi Merilampi.
Hän päätyi opiskelemaan diplomi-insinööriksi Porin yliopistokeskukselle pääaineenaan elektroniikkatuotanto ja sivuaineinaan ohjelmistotuotanto ja tuotantotalous. Pikkuhiljaa myös opetus alkoi kiinnostaa. Väitöskirja painettavista RFID-tunnisteantenneista valmistui vuonna 2011.
Vahva tarve auttaa ajaa eteenpäin
Teknisen puolen vastapainoksi Sari peri äidiltään vahvan hoivaajan roolin. Tämä pehmeä puoli tuskin jää keneltäkään hänen kanssaan toimivalta huomaamatta.
- Olen aina halunnut auttaa ihmisiä. Äidilläni oli tapana auttaa kulmakunnan mummoja ja käydä heille kaupassa, joten olen tottunut olemaan ikäihmisten kanssa tekemisissä. Kehitysvammaisen veljeni kautta olen tutustunut monenlaisiin ihmisiin ja teini-ikäisenä näin elämän kurjan puolen, päihdeongelmia ja rikollisuutta. Erilaisten ihmisten tunteminen on minulle suuri rikkaus, mutta hoitotyöhön olen liian herkkä, avaa Sari.
Väitöstutkimukseen liittyvän konferenssin yhteydessä hän koki ahaa-elämyksen, ja ymmärsi että juuri hyvinvointiteknologiassa yhdistyy turvallinen teknologia ja mielekäs vuorovaikutus mummojen kanssa. Hän haki lopulta SAMKin automaatiotutkijan paikkaa vuonna 2011.
- Vaikka automaatio ei yksistään kiinnostanut, kollega Mirka Leino kannusti hakemaan paikkaa. Hyvää tutkijaa me etsitään, kyllä sinä paikkasi löydät, hän rohkaisi. Ja ajattelin, että SAMKin sotealan ihmisistä voisi löytyä hengenheimolaisia. Ja niin kävi, Merilampi muistelee.
Monipuolinen kattaus työtä
Sari toimii tällä hetkellä yliopettajana hyvinvointiteknologian YAMK-opinnoissa sekä hyvinvointia edistävän teknologian tutkimusryhmän vetäjänä. Merkittävä osa työtehtäviä on verkostoitumista: työelämäyhteistyötä, kansainvälistä yhteistyötä ja tutkijayhteistyötä eri aloilla.
- Se on todellinen rikkaus, kun saa katsoa asiaa eri näkökulmista, hän muistuttaa.
Myös hankerahoituksen hakeminen uusille jalostetuille ja konkretisoiduille ideoille on keskeistä. Uusimpana aluevaltauksena on dosentuuri Tampereen yliopiston data-analytiikan ja optimoinnin (DAO) tutkimusryhmässä. Ensiarvoisen tärkeää on mahdollisuus vaikuttaa omaan työhönsä.
Helposti innostuvana ihmisenä hän kokee haasteena oman aikansa hallinnan, aika ei meinaa riittää kaikkeen kiinnostavaan.
- Itsensä johtaminen on tässä työssä olennaista ja valitettavasti kukaan ei tule sanomaan, että kello on neljä, laitas nyt se kone kiinni. Paitsi muksut, Sari nauraa.
Työyhteisön merkitys on hänen mielestään vain korostunut pandemian ja etätyöskentelyn myötä.
- Tämä työ on kokonaisvaltaista ja sitä on paljon, hyvät työkaverit ja sopivan härskit jutut tuovat kaivattua vastapainoa. Nämä tyypit tukevat ja antavat energiaa, se on valtavan tärkeää, kiittää Sari.
Kehu Kollegaa
Sari on uskomattoman rautainen tutkimuksen ammattilainen. Häneltä sujuu niin projektien pyörittäminen, rahoitusten hakeminen, opiskelijoiden ohjaaminen kuin loistavien tieteellisten artikkelien kirjoittaminen. Sari tuo porukkaan vauhtia, huumoria ja ihania hetkiä!!!
Mirka Leino
Sari on älyttömän älykäs & älyttömän reilu työkaveri.
Krista Toivonen
Sari haluaa nostaa työkavereistaan parhaat puolet esiin. Aina ei itsekään tiedä jotain osaavansa, mutta Sari antaa mahdollisuuden yrittää ja erehtyä. Huipputyyppi, joka kaiken kiireensä keskellä luo innostavan ilmapiirin ryhmäänsä ❤
Taina Jyräkoski
Sari on varsinainen Duracell-pupu! Hän on luottopelaaja, idearikas innovoija, aina valmis laittamaan kädet saveen tunteja laskematta ja nopealla aikataululla. Sarille kun sanoo HEP, on homma valmis alta aikayksikön. Sari ei pidä kenenkään roolia tiimissä itsestäänselvyytenä, vaan arvostaa saamaansa tukea ja apua. Ihan best kollega!
Pia Halttunen
Jos kaikki olisivat kuin Sari, maailma kehittyisi huomattavasti nopeammin ja tehokkaammin, mutta pysyisi ystävällisenä ja herttaisena paikkana.
Jaana Sävel
Varsinainen moniosaaja, jolla on samaan aikaan monta rautaa tulessa. Sydäntä lähellä on hyvinvointiteknologian opettaminen ja kehittäminen, sekä innovatiivisella otteella uusien ratkaisujen löytäminen mm. ikäihmisten arjen helpottamiseksi. Sarin kanssa on ilo tehdä töitä. Hänet saa helposti innostumaan uusista ideoista ja kokeiluista, jonka lisäksi hänellä on ilmiömäinen kyky löytää ongelmiin ratkaisuja esteiden sijaan.
Anu Holm
Sari on upea innovaattori, jolta ei ideat lopu! Hän on teknologia-alan supernainen, jolla pysyy hienosti kymmenet langat yhtäaikaisesti käsissä. Sari saa omalla ammattitaidollaan ja osaamisellaan kaiken tekemisen näyttämään niin helpolta ja sujuvalta. Tämän tehopakkauksen kanssa on aina ilo tehdä yhteistyötä! ❤
Niina Holappa, Prizztech Oy
A nature-loving people person with high work ethic
- People are the best part of RoboAI team. Everyone is ready to share their knowledge without expecting anything in return. That's amazing and it's not like that everywhere, reminds Anja Poberznik, SAMK's project researcher and Indego Exoskeleton Specialist. She infected her whole family with Finland mania before settling down to the land of her idol, Ville Valo.
Anja was born and raised in northern region of Slovenia. Already as a child she embraced her connection with nature and spent a lot of time playing outside with the boys of the neighbourhood. Her top school subjects were Slovenian grammar and geography.
- School was always a top priority in my life. My Dad taught me that education gives you possibilities in life, so I was very focused on that, she says.
HIM made her
When Anja was 14 years old, she discovered a Finnish rock band called HIM and that determined the course of her life to come. The music spoke to her and she became a serious fan of the band, and later also Finland. She had other fans as pen friends from all over the world and she opened a Finland lovers' forum on the Internet.
- HIM is the reason I'm here in Pori today. When I discovered HIM is from Finland, I got really interested in Finnish culture and language and started learning Finnish phrases online, I also took some short Finnish courses later, Anja explains.
After graduating from high school in 2005, she started studying Slovakian language and literature, and general linguistics at the University of Ljubljana. But studying Slovakian didn't put her off Finland: by then she had friends in Finland, and she visited them occasionally. In 2012, she moved to Finland for a year to work in Helsinki as an Au pair. The family was half Finnish and half Slovenian, and Anja took care of the family's two kids.
- Living in Helsinki was a really nice experience for me, it was my first longer stay in Finland. I got many new friends in Helsinki and I travelled also in other cities. After that year I went back home and a bit later I realised I wanted to study something where I could help people, she remembers.
From couchsurfing to technology
Anja's sister was diagnosed with MS and it made her consider studying something from the medical field. Physiotherapy was chosen as the best possibility and she applied to Satakunta University of Applied Sciences in 2014.
- Pori was very good to me from the start. I immediately connected with people here. I was very social and open as a student and my Polish flatmate became one of my best friends. We entered the international couchsurfing community in Pori and made lots of friends. We had weekly meetings and activities year around, she explains with enthusiasm.
Couchsurfing fit right into Anja's core values: love of travelling, ecofriendly awareness and free exchange of experience and connection. Her studies proceeded well, and when it was time for the thesis, a friend Niina Kiintonen (Inberg) working for SAMK at the time suggested that Sari Merilampi might have something interesting to work on. And she sure did, Anja took on a thesis about using exoskeleton in rehabilitation. That was her first dive into technology. After her thesis presentation, she was offered a job in the RoboAI team in Sari's Wellbeing Enhancing Technology Research Team.
- I started working just as the summer holiday started for everyone, so I felt a bit lost in the beginning. Santeri Saari helped me a lot and answered my questions. I was so excited about all the new things to learn and the possibilities, that I when Friday came, I was a bit sad having to wait until Monday to work again, laughs Anja. She appreciates the people and helpful atmosphere of the RoboAI team.
More hands-on, less multitasking
Right now, Anja is working as a project manager in the Baltsenior 2.0 project, takes part in other projects and coordinates cooperation with local physiotherapy and rehabilitation companies as a licenced Indego Exoskeleton Specialist. She admits sometimes missing the direct hands-on work of helping people, which was the primary purpose to get into physiotherapy. But using the exoskeleton with patients helps with that feeling.
- One of the best things about my job is to provide hands-on therapy for the patients with the help of technology. It's uplifting to get concrete feedback from the patients, like their posture is better, they have less pain or that they can walk longer. It's important to hear that from the end user to know that I'm doing my work well, Anja explains.
In the future, she is interested in teaching and mentoring students. She also hopes to multitask less.
Kehu Kollegaa
Mahtavaa seuraa erilaisissa työtehtävissä ja tauoilla ❤ Innostunut kehittämään ja kokeilemaan laitteita, joilla voisi taata kuntoutujille tehokkaampaa terapiaa! Tarkkana ja huolellisena ihmisenä pitää myös huolen, ettei muutkaan unohtele asioita 😊
Taina Jyräkoski
Anja, meidän exoskeleton ekspertti, on taitava ja monipuolinen työmyyrä, joka on aina valmiina käärimään hihat. Hän täydentää järjestelmällisyydellään tiimiä ja saa pidettyä langat käsissään. Anja on yhteishengen luoja ja häntä kiinnostaa myös työkavereiden hyvinvointi. Ihan huippu!
Sari Merilampi
Anja on aina ystävällinen ja valmis auttamaan, supernopea tiedon hakija! Anja hoitaa asiat 110% tarkkuudella 😊
Krista Toivonen
Anja on täsmällinen, tarkka ja samalla hämmästyttävän nopea kaikessa mitä hän tekee. Projektipäällikkönä Anja on empaattinen ja helposti lähestyttävä, ja hänellä pysyy langat käsissä haastavissakin tilanteissa. Anjalla on myös ideoita melkeinpä kaikkeen!
Santeri Saari
It is always a pleasure to work with Anja! She is always positive and open to new ideas. And always ready to help others!
Petteri Pulkkinen
Sympaattinen ja avulias teknologian moniosaaja
- Yhdessä työskentely hyvässä porukassa on iso osa työssä viihtymistä ja samalla työn merkityksellisyys kasvaa, kertoo SAMKin projektitutkija Santeri Saari, jolle työyhteisön merkitys on suuri. Vuoden hanketoimijaksi 2019 valittu työpaikan todellinen "hyvä tyyppi" elää päivän kerrallaan.
Aina ystävällinen ja auttavainen Santeri on syntynyt ja kasvanut Porin Toejoella. Perheeseen muodostui kahden pojanviikarin myötä miesvalta, ja teknologia oli suuressa osassa elämää jo lapsena. Hän oli lapsena hiljainen, mutta sosiaalinen, ja löysi jo varhain samanhenkisiä ystäviä.
- Tietokoneet, puhelimet, pelikonsolit, audiolaitteet, videolaitteet, kaikki kiinnostivat minua valtavasti. Tietokoneet erityisesti, koska niihin voi lisätä erilaisia laitteita, muokata ja kustomoida omiin tarpeisiin, Santeri kertoo.
Työvoitto pitkästä matematiikasta
Saari kävi Toejoen koulua ja siirtyi Porin Lyseoon yläasteelle ja lukioon. Hän oli kohtalaisen hyvä koulussa, halusi panostaa siihen mahdollisimman paljon. Lempiaineiksi nousivat musiikki ja kielet, hän luki äidinkielen, englannin ja ruotsin lisäksi myös venäjää. Santerin päättäväisyydestä kertoo paljon se, kuinka hän taisteli läpi haastavasta pitkästä matematiikasta.
- En periaatteesta halunnut vaihtaa lyhyeen, tärkeintä oli vain päästä läpi. Uskoin, että opin silti paljon, vaikka se ei arvosanoissa näkynytkään. Sitkeydestä oli paljon hyötyä myöhemmin insinööriopinnoissa, Santeri muistelee.
Vapaa-ajallaan hän harrasti bänditoimintaa ja soitti itseoppineena kitaraa ja bassoa. Myös moottoripyöräilyn tuoma vapauden huuma vei mukanaan, nyttemmin se on vaihtunut polkupyörään.
Santeri kirjoitti ylioppilaaksi vuonna 2014 ja isoveljen mallin mukaan, hänkin haki SAMKiin opiskelemaan. Tietokoneiden kanssa koko lapsuutensa touhunneena, tieto- ja viestintätekniikka tuntui oikealta ja loogiselta valinnalta. Pitkästä matematiikasta sai lisäpisteen, joten se taistelu kannatti!
- Opinnot sujuivat hyvin, korkeakoulun opiskelutyyli sopi minulle. Valitsin suuntautumisvaihtoehdokseni sulautetun ohjelmoinnin, vaikka se tuntui aluksi todella hankalalta, hän myöntää.
Monipuolista työtä hankkeissa
Kun työharjoittelupaikkaa alueen yrityksistä ei löytynyt, aloitti Saari kesäharjoittelijana SAMKin TKI-laboratoriossa vuonna 2016. Hänen tehtäviinsä kuului mm. ohjelmointia sekä pelien suunnittelua hyvinvointia edistävän teknologian tutkimusryhmässä. Santeri valmistui huhtikuussa 2018 ja jatkoi työskentelyä SAMKissa kokoaikaisena projektitutkijana.
Valmistumisen jälkeen Santerin työt ovat olleet erittäin monipuolisia: ohjelmoinnin lisäksi hän on työskennellyt useissa robotiikan ja hyvinvointiteknologian projekteissa sekä esitellyt SAMKin toimintaa sekä RoboAI:n yhteiskäyttölaboratoriota ja sen eri teknologioita tuhansille vierailijoille.
- Aluksi esittelytyö oli minulle epämukavuusalueella, mutta nyt on pakko sanoa, että olen työssäni eniten oppinut juuri sosiaalisia taitoja. Se on tärkeää, sillä meidän pitää pystyä luontevasti kertomaan yhteistyökumppaneille ja sidosryhmille toiminnastamme ja palveluistamme. Työn ihmisläheisyys on yllättänyt positiivisesti, ei tarvitsekaan koodata yksin jossain kellarissa, hän nauraa.
Opettamisen halu on herännyt
Kiinnostus teknologiaa kohtaan ja varsinkin lähes itsensä ikäisiin, nyt jo retroihin laitteisiin, ei ole sammunut. Santeri kustomoi niitä omaan käyttöönsä ja pyörittämään myös nykyaikaisia ohjelmia. Häntä kiehtoo teknologian kehittyminen ja miten asiat ennen tehtiin, kun ei ollut mahdollista ladata verkon kautta ohjelmia tai tietoa.
Saari on totuttu näkemään humanoidirobotti Pepperin kanssa, heillä on selkeä viha-rakkaussuhde.
- Vaikka Pepper ei usein toimi ongelmitta, on hänen kanssaan koettu monia hauskoja hetkiä ympäri Suomea. Pepper on helposti lähestyttävä ja varsinkin lapset innostuvat hänen näkemisestään. Yksi mieleenpainuvimmista reissuista oli lastenohjelman kuvaukset Joensuussa, johon ajoimme yli 500 km suuntaansa Pepperin kanssa kahdestaan, kertoo Santeri.
Tulevaisuudessa häntä kiinnostaa erityisesti opettaminen ja harkinnassa on lisäkouluttautuminen.
- Olen ollut mukana Robotiikka Akatemian opiskelijoiden ohjauksessa ja avustanut muita opettajia. On hienoa, kun voi jakaa omaa osaamistaan toisille, ja nähdä miten toinen oppii ja kehittyy.
Kehu Kollegaa
Santeri on hyväsydäminen lähihelppari. Hän on äärimmäisen miellyttävä työkaveri ja auttaa niin laitteiden esittelyssä, tuotekehityksessä, opetuksessa kuin teknisten pulmien ratkaisussa. Maine kiirii - Santeri saa autella samkilaisten lisäksi yhteistyökumppaneitamme kokeilujen keskellä.
Sari Merilampi
Jos et jotain tiedä tai osaa - saat aina apua Santerilta! Santeri osaa ja jaksaa selittää asiat niin, että varmasti jokainen ymmärtää. Santeri on sote-teknologian tulkki😊 Huippu työkaveri 🤩
Krista Toivonen
Minulle Santeri tuli tutuksi Pepper -humanoidrobotin kaverina, joka sai Pepperin kommunikoimaan, esiintymään ja jopa tanssimaan. Ajan myötä Santerin monipuolinen osaaminen robotiikan lisäksi tietotekniikassa on tullut ilmi erilaisissa yhteishankkeissa. Santeri hoitaa mitä lupaa ja vähän enemmänkin. Huipputyyppi, ei ihme että hänet on SAMK:lla palkittu vuoden hanketoimijana!
Anu Holm
Santeri on kaikkien ihannetyökaveri! Hän on aina valmis auttamaan kaikkia, hyppää innolla mukaan kaikkeen uuteen tekemiseen ja ottaa haltuun teknologian kuin teknologian. Santeri on alusta asti osoittanut uskomatonta kykyä tulla toimeen kaikenlaisten ihmisten kanssa ja kaikenlaisissa tilanteissa. Santeri ❤️
Mirka Leino
Jos yhteen ihmiseen voi kiteyttää huomattavan teknisen osaamisen ja äärimmäisen ystävällisyyden, se on Santeri. Hieno työkaveri ja hyvä ystävä!
Juho Salli
Santeri on mutkaton ja superavulias luottopelaaja, joka ottaa syötön vastaan pehmeällä kosketuksella ja toimittaa pallon maaliin vastustajia kunnioittaen.
Petteri Pulkkinen
Dynaaminen moniammattilainen innostavalla asenteella
- Sotemaailmasta tulleena, olen sulautunut todella hyvin tähän porukkaan ja minut on otettu hienosti mukaan. Täällä kaikkien kokemusta arvostetaan, voit olla vahvasti omalla tontillasi, eikä tyhmiä kysymyksiä ole. Omat ideat ja ajatukset voi tuoda rohkeasti esille, ilman että mietitään sitä roolia missä toimit, SAMKin projektitutkija Krista Toivonen kehuu RoboAI-tiimiä ja uskoo löytäneensä paikkansa työelämässä.
Ahkera ja avarakatseinen Krista on kotoisin maalta, Kullaan Palukselta. Äidin perheen maatila oli perheen rakas koti, pihapiirissa asuivat perinteiseen tyyliin myös mummu ja pappa. Vanhemmat pitivät tilaa, hoitivat lehmiä ja viljelivät maata, ja Krista oli veljensä kanssa mukana töissä. Maaseudun yhteisöllisyys ja toisista huolehtiminen vaikuttivat häneen voimakkaasti.
- Lapsuuteni loi minulle läheisen suhteen luontoon ja antoi minulle hyvin perinteiset arvot. Totuin jo lapsena olemaan monessa mukana: oli nuorisoseuran- ja liikuntaseuran sekä kyläyhdistyksen toimintaa. Kannettiin vastuuta koko kylästä ja leikittiin koulun jälkeen porukalla. Siksi ehkä päädyin hoitoalalle, Krista muistelee.
Voimaa metsästä ja liikunnasta
Paluksen kyläkoulussa oli 28 oppilasta kuudella luokalla, Kristan luokalla viisi tyttöä ja yksi poika. Hän oli tunnollinen ysin tyttö. Lempiaineita olivat käsityöt, liikunta ja lukuaineet, myöhemmin kemia. Yläasteelle siirryttiin Ulvilan Friitalaan, se oli jännittävä harppaus monisatapäiseen kouluun ja koulumatka piteni lähes tuntiin.
Kristan elämään kuului tärkeänä osana luonnossa leikkiminen ja liikkuminen. Hän myöntää pöhkivänsä edelleen mieluiten vapaa-aikanaan metsässä, nykyään tyttäriensä kanssa metsästäen, sienestäen ja marjastaen. Hän harrasti lapsena hiihtoa paikallisessa liikuntaseurassa ja kilpaili kansallisella tasolla aina lukioikään asti.
- Kilpailuista saaduilla palkintolusikoilla voisi kahvittaa satapäisen porukan, hän nauraa.
Teknologia ei ollut suuressa osassa Toivosen lapsuutta, mutta heidän kodissaan oli yksi kylän harvinaisista Commondore 16 -tietokoneista.
Vierivä kivi ei sammaloidu
Krista aloitti Ulvilan lukion vuonna 1990 ja hänestä piti tulla kotitalousopettaja. Mutta toisin kävi. Lukio jäi kesken, kun kutsumus vei kuntohoitajan opintoihin Tampereen terveydenhuolto-oppilaitokseen. Valmistumisen jälkeen hän oli hetken töissä silloisella Porin Diakonialaitoksella. Kotitalouspuoli jäi mietityttämään, joten hän suoritti myös talouskoulun.
Kristan inhoama fysiikka seurasi häntä fysioterapiaopintoihin, kuten yksi hänen opettajistaan ennustikin. Hän muutti Lappeenrantaan opiskelemaan vuonna 1992 ja palasi valmistumisensa jälkeen Satakuntaan ja työskenteli fysioterapeuttina ympäri maakuntaa. Krista kuitenkin janosi lisää tietoa ja koulutusta, joten hän haki SAMKiin kuntoutusohjaajaksi opintoihin ja valmistui ensimmäisten joukossa vuonna 1998. Sen jälkeen tie vei Turun AMK:uun, jossa hän opiskeli toimintaterapeutiksi ja työskenteli mm. Ruissalon ja Naantalin kylpylöissä. Poriin paluun jälkeen Krista työskenteli lähes vuosikymmenen ajan Länsi-Suomen Diakonialaitoksella. Ylemmän AMK-tutkinnon kuntouksesta hän suoritti vuonna 2012.
- Monialainen kiinnostus kuntoutusta kohtaan on motivoinut opiskeluani. Niiden rinnalla olen lisäksi tehnyt töitä koko ajan. Tutkintojen moninaisuus ei vaikuttanut työni sisältöön merkittävästi, mutta siirryin tekemään enemmän sopeutumisvalmennuksia ja kurssimuotoista ohjauksellista toimintaa, Krista selittää.
Toivonen aloitti Sataedulla projektitöissä vuonna 2010. Muutaman vuoden sisällä hän jäi kokonaan pois fysioterapeutin työstä ja pedagogisten opintojen jälkeen hän sai sotealan lehtorin viran Sataedulta.
Tulevaisuuden hoitotyön arki
- MeWet-älykodin kautta alkoi yhteistyöni SAMKin Andrew Sirkan ja Sari Merilammen kanssa. Hankkeen yhteydessä huomasimme, että meillä on paljon yhteistä tekemistä ja intressejä. Sarin kautta hyppäsin lopulta myös töihin SAMKin RoboAI-tiimiin ja teknologian syvään päähän, Toivonen selittää.
Diginepsy-hankkeessa opettajan työnsä ohessa mukana oleva Krista on oikea henkilö suunnittelemaan teknologian tuomista osaksi fysio- ja toimintaterapeutin sekä lähihoitajan työtä. Monivuotinen kokemus alan eri tehtävistä mahdollistaa teknologian jalkauttamisen eri käyttäjien, kuten hoitajien ja asiakkaiden näkökulmista. Hän näkee, että teknologian merkitys tulevaisuuden hoitotyössä on merkittävä.
- On tärkeää tuntea se maailma, mihin sitä teknologiaa viedään. Pelkkä tekninen näkemys ei riitä. Tulevaisuudessa tärkeintä on toimintakyvyn ja elämän makuisen elämän mahdollistaminen teknologian avulla. Enää ei tarvitse puhua, että robotit vievät hoitajien työt, kun työvoimapula on valtava. Oikea asenne ja tuki on tärkeää, jotta aiheettomat pelot eivät saa valtaa, muistuttaa Toivonen.
Hän kokee nyt löytäneensä paikkansa työelämässä ja haluaa tulevaisuudessakin olla mukana hyvinvointiteknologian kehittämisessä ja eteenpäin viemisessä kohti hoitotyön arkea.
Kehu Kollegaa
Krista on huipputyyppi! Aina tuhat rautaa tulessa, mutta ei koskaan valita kiireestä. Häneen voi luottaa joka tilanteessa, niin työasioissa kuin ystävänä. Hänellä on aina aikaa auttaa. Kristalla on hieno piirre, että hän ei koskaan tyrmää mitään ideoita vaan lähtee avoimin mielin mukaan kaikkeen.
Jenni Huhtasalo
Krista on vauhdikas, lämmin, ystävällinen, avarakatseinen ja avulias "fysionööri". Krista on hyvinvointialan monitaituri, joka ei haasteita pelkää ja on aina valmis käärimään hihat. ❤
Sari Merilampi
Krista on todellinen ammattilainen, joka on aina valmis ottamaan vastaan vaikka millaisia haasteita ja tasoittamaan teknologiaratkaisujen tietä sote-alalle. Kristan hyväntuulisuus ja loistava asenne sopivat just hyvin RoboAI-porukkaan.
Mirka Leino
Krista on innokas ja halukas olemaan mukana kaikessa ja kiinnostuu helposti uusista asioista! Aina ei aika antaisi myöden osallistua, mutta silti Krista järjestää niin, että ehtii edes vähän olla mukana! Kristan päivässä tuntuu olevan tunteja enemmän kuin 24 ❤ Tehopakkaus työkaverina!
Taina Jyräkoski
Aina iloinen ja muut huomioiva moniosaaja, jolla ei mene pasmat sekaisin yllättävissäkään tilanteissa. Vie hyvinvointiteknologian ilosanomaa opetuksessa ja erilaisissa hankkeissa eteenpäin. Krista on todellinen työpäivän piristys.
Anu Holm
Sisukas ja rohkea yrittäjähenkinen ideanikkari
- Koodaamista en halua koskaan lopettaa. Siinä kaikki on mahdollista ja uuden luominen on niin hienoa, summaa Satakunnan ammattikorkeakoulun tutkija ja lehtori Peter Virtanen. Omaa konemusiikkia tekevä insinööri kertoo opiskelijoilleen, että haastavasta opintopolusta huolimatta voi löytää oman paikkansa työelämässä.
Veijarimainen Peter on alun perin kotoisin Harjavallasta. 1,5 vuoden iässä hän muutti Poriin äitinsä kanssa, ja kokee itsensä ihan aidoksi porilaiseksi. Teknologia ei lapsena ollut kovin vahvasti hänen elämässään mukana. Vasta tuhannella markalla hankittu Amiga 500+ avasi tien tietokoneiden maailmaan.
Koulun Peter aloitti Käppärän ala-asteella ja muistelee pärjänneensä keskinkertaisesti. Matematiikassa hän oli aluksi todella hyvä, koska oli tottunut laskemaan rahoja.
- Lapsuudessa raha oli tärkeä asia. Lama-aikaan yksinhuoltajaperheessä oli tiukkaa, joten olin tottunut säästäjä. Välillä lainasin äidillekin, ja hän maksoi aina takaisin. Korkoakin osasin pyytää. Mutta sitten kun yhteenlasku ei enää riittänyt, matematiikasta tuli minulle vaikeaa. Olen siis insinööri, joka ei ole matemaattinen, hän naurahtaa.
Vaikeuksia koulutiellä
Käppärästä Peter siirtyi yläasteelle Lyseoon. Äidinkieli takkuili, joten hän panosti englannin kieleen. Se oli selkeämpää.
- Ysin keväällä olin todella ylpeä itsestäni, tein paljon töitä ja sain tarvittavan 8.0 keskiarvon Lyseon lukiota varten, hän muistelee.
Lukiossa kiinnostus opiskelua kohtaan oli matalalla, mutta siitä huolimatta Virtanen kirjoitti ylioppilaaksi vuonna 2005. Ammatin valintaa tuore ylioppilas ei vielä osannut ajatella. Tietokoneinnostus sai hänet kuitenkin hakemaan SAMKiin opiskelemaan tietotekniikan insinööriksi. Hän pääsi sisään. Uusi kaveriporukka muotoutui pelaamisen ja opiskelijaelämän ympärille. Mutta opiskelu itsessään oli edelleen haastavaa.
- Perinteinen opetustilanne, jossa oppilaat istuvat ja kuuntelevat, ei ole koskaan toiminut minulle. Pitää päästä itse tekemään. Karri Kiven vetämä PHP-ohjelmointikielen kurssi oli käänteentekevä, se innosti minua ohjelmoimaan. Koodaamisen visuaalinen tulos kannusti jatkamaan, kertoo Peter.
Monta rautaa tulessa
Puolisonsa Millan tsemppaamana Peter valmistui insinööriksi vuonna 2010. Tie vei kokeilemaan siipiä ensin putkitehtaalle, metallifirmaan ja luomaan lunta Gigantin katolle. Hän palasi pian kampukselle, kun hänet valittiin Jobijobi-hankkeeseen projektityöntekijäksi. Peter koodasi Suomen ensimmäisen Facebook-pohjaisen rekrysovelluksen ja työskenteli hankkeessa lähes neljä vuotta.
Seuraavaksi eräs startup lähestyi Peteriä ja pyysi tätä töihin sovelluskehittäjäksi. Hän ehti olla siellä alle vuoden ja samaan aikaan vielä projektitöissä SAMKissa. Mainostoimisto Staart haki koodaria ja Peter valittiin tehtävään. Hän työskenteli siellä websuunnittelijana seuraavat neljä ja puoli vuotta. Työ muovasi miehestä yrittäjähenkisen ja asiakaslähtöisen, ja se tuki hänen omaa alkanutta sivutoimista yrittäjän uraansa.
- Mainostoimisto on aika rankka maailma ja välillä sitä oli työviikon päätteeksi täysin takki tyhjänä. Asiakkaita oli paljon ja projektit ajan resurssoinnin kannalta haastavia, työt eivät loppuneet koskaan. Se oli todella opettavainen kokemus, erityisesti asiakastyön osalta tuli opittua paljon. Vaikka se oli rankkaa, olen ylpeä, että sellainenkin kokemus löytyy taustalta. Se muokkasi minusta sen osaajan, joka olen tänään, hän summaa.
Taas takaisin SAMKiin
Vuonna 2016 joulukuussa yliopettaja Sari Merilampi otti yhteyttä Peteriin, että hyvinvointiteknologian hyötypelikoulutushankkeessa olisi projektityötä tarjolla kolmeksi kuukaudeksi. Kevään jatkosta ei ollut mitään varmuutta. Perheellinen mies otti riskin ja irtisanoutui sen hetkiseltä työnantajaltaan heittäytyen mahdollisesti tyhjän päälle. Se kannatti ja projektityö laajeni nopeasti myös ohjelmoinnin opetukseen.
- Olen aina luottanut omaan osaamiseeni, ja että aina pääsen johonkin töihin. Ehkä tyhmää itsevarmuutta, mutta työelämä nykyään vähän vaatii sitä, hän hymähtää.
Virtanen kokee vielä vuosienkin jälkeen hankkeiden ja opetustyön yhdistämisen hankalaksi. Tulevaisuudessa Peter näkee itsensä opettajan toimenkuvan lisäksi ohjelmistokehityksen ohjaajan ja toteuttajan roolissa, miksei myöskin yritysmaailman teknologisena konsulttina.
Kehu Kollegaa
Pete on äärettömän idearikas ja rohkea heittäytyjä, todellinen velho alallaan. Moniosaaja, joka kaiken konetouhuosaamisen lisäksi tekee ihan huikeeta musaa. Luottotyyppi, jolla on aina aikaa kuunnella ja halua löytää ratkaisuja ongelmiin. Ystävien aatelia!
Pia Halttunen
Peter on hyvä "selkään läpsijä". Useampi opiskelijoiden peliprojekti on nähnyt päivänvaloa hänen ohjauksessaan. Peter lähtee rohkeasti mukaan ja saa suunsa auki. Keventää työpäivää, joskus hyvinkin äänekkäästi (pirun sähköurut).
Sari Merilampi
Peter on loistava tyyppi! Raudanluja ammattilainen mm. sovelluskehityksessä, nettisivujen suunnittelussa ja opetuksessa, ja hänen markkinointialalta saama kokemus tulee positiivisesti ilmi kaikessa visuaalisessa työssä. Peterillä on myös huumori kohdallaan, ja hän tuo työpäiviin usein sellaista kivaa piristystä 😁
Santeri Saari
I remember one of my first encounters with Peter. It was when I started working at SAMK in 2018. He was teaching me how to use Tinkercad for 3D designing. He guided me through all the steps very patiently with his soothing voice. That's how I've always seen Peter: calm, patient and in control. I learned that he can put up a webpage in a blink of an eye (like in the case of TJ). Peter is a great collegue who has always been kind, supportive and helpful.
Anja Poberznik
Peter on laaja-alaisella osaamisella varustettu, opiskelijoiden ja kollegoiden kehuma, hyvän kielipään omaava musamies ja hyvää seuraa!
Juho Salli
Peterin rauhallisuus mahdollistaa itsellekin asian ääreen pysähtymisen. Häneltä voi kysyä mitä vaan, miettimättä osaako kysyä oikeilla "teknologiatermeillä" - vastaus tai tarkentava kysymys tulee aina 🙂
Krista Toivonen
Määrätietoinen ja aito hyvinvointi- ja terveysalan modernisoija
– Hanketyön tekeminen on SAMKissa helppoa, kun toimintaa tukevat työkalut ja vertaistuki ovat kunnossa, kiittää RoboAI Healthin lehtori ja projektityön konkari Mervi Vähätalo. Mervin kollegat ylistävät erityisesti Mervin ammattimaisuutta sekä lempeän ystävällistä ja avuliasta asennetta työkavereita kohtaan.
Mervi on lähtöisin Porista ja aloitti koulutiensä ensin Uudenkoiviston ala-asteella ja siirtyi Kuninkaanhaan yläasteelle. Lukioon mennessään hän kaipasi vaihtelua ja siirtyi PSYLiin luonnontieteelliselle linjalle. Lukiosta valmistumisen jälkeen 1994 Mervi vietti välivuoden aupairina Englannissa. Hän sai vahvan sysäyksen akateemiseen maailmaan, kun perheen vanhemmat olivat professoreita ja kotona käytiin usein mielenkiintoisia keskusteluja.
Mervin nuoruuden haaveena oli eläinlääkärin ammatti ja hän kävi kaksi kertaa pääsykokeissa, mutta ei päässyt sisään eläinlääketieteelliseen. Sen sijaan hän lähti Ouluun opiskelemaan sairaanhoitajaksi.
– Halusin päästä mahdollisimman kauas Porista ja hain Kemiin opiskelemaan. Sain paikan Oulusta ja tyydyin siihen. Se oli hyvä päätös ja ne vuodet tekivät minusta itsenäisemmän. Mutta pieni akateeminen ajatus jäi vielä itämään, Vähätalo muistelee.
Opiskelijasta ammattilaiseksi
Hän lähti tekemään viimeiset harjoittelunsa poikaystävän perässä Turkuun, TYKSiin ja valmistumisen jälkeen jatkoi siellä töissä anestesiahoitajana. Töiden ohessa mielessä oli kuitenkin jo terveystieteen maisteriopinnot Turun Hoitotieteen laitoksella. Valmistumisen jälkeen Mervi sai kaksi lastaan ja nautti ajasta kotona. Äitiysloma katkesi kuitenkin sijaistamispyyntöön asiantuntijasairaanhoitajaksi TYKSin kirurgiaklinikkaan. Vähätalo oli tehtävässä lopulta muutaman vuoden, kunnes vuonna 2009 mielessä kypsyi ajatus muutosta takaisin kotiseudulle.
– Sain heti Turun yliopiston kauppakorkeakoulun Porin yksiköstä uuden työn, jossa tehtiin hyvinvointialaan liittyviä projekteja ja jatkoin tehtävässä seuraavat 11 vuotta. Samaan aikaan tein väitöskirjaa liiketaloustieteisiin sote-alan johtamisesta ja organisoinnista, väittelin vuonna 2016, kertoo Vähätalo. Väitöskirja hyödynsi tuotantotalouden teorioita ja palkittiin parhaana hallintotieteellisenä väitöskirjana, aika monitieteistä siis, Vähätalo naurahtaa.
Vaihtelunhalu sai Mervin hakemaan SAMKiin ja hän aloitti vuoden 2020 alusta lehtorina opetus- ja hanketehtävissä. Hän opettaa mm. palvelumuotoilua sekä käyttäjälähtöisyyttä ja -kokemusta hyvinvointiteknologian YAMK-opiskelijoille. Lisäksi piinkova kokemus projektihommista nosti Vähätalon vetovastuulliseksi Satakunta Testbed -toimintaan.
– Yrityksille suunnatut testbed-palvelut tulevat olemaan tärkeässä roolissa tulevaisuudessa paitsi hyvinvointiteknologian jalkauttamisessa ylipäätään, myös käyttäjälähtöisemmän teknologian saamiseksi markkinoille. Tärkeintä on löytää motivoituneet toimijat testaukseen, Vähätalo muistuttaa.
Leveämmät hartiat hanketyöhön
Satakunnan ammattikorkeakoulun hanketoiminta saa Merviltä kehuja: hankekanta on laaja, toimintaa tukevia työkaluja on paljon ja vertaistukea on tarjolla laajasti. Tulevaisuuteensa hän suhtautuu rennosti.
– Kyllä opiskelut on varmaan minun osaltani nyt opiskeltu. Dosentuuria voisi harkita, jotta avautuisi mahdollisuus uusien rahoitusinstrumenttien hakuihin. Eniten minua kiinnostaa tällä hetkellä yritysyhteistyö ja sen tuominen lähemmäksi sotealan opetusta. Vuoropuhelu lisäisi ymmärrystä kaikkien sotealalla toimivien kesken, hän muistuttaa. Myös data-analytiikka ja tekoälyn hyödyntäminen sote-johtamisen tukena ovat nousevia teemoja, joihin pitää itsekin perehtyä paremmin.
Kehu kollegaa
Mervi on aikaansaava moniosaaja. Muut miettivät, niin Mervi on sillä välin tehnyt arviointikriteerit, kirjoittanut julkaisuun intron ja kontaktoinut projektin kumppanit. Miellyttävä, iloinen ja muut huomioon ottava työkaveri. Ei pidä itsestään meteliä.
Sari Merilampi
Mervi on rautainen ammattilainen, jolla lämmin sydän. Hän on kadehdittavan hieno esiintyjä, todellinen asiantuntija. Hänellä on aina aikaa kuunnella työhön tai muuhun elämään liittyviä murheita. Olen todella onnekas, että hän on minun ystäväni ja työkaverini.
Jenni Huhtasalo
Mervissä tiivistyy huikea asiantuntijuus, ystävällisyys ja aitous. Mervin kanssa asiat sujuvat aina rennosti, varmasti ja hyvällä fiiliksellä.
Krista Toivonen
Mervi on Ammattilainen isolla A:lla. Hän on tehokas, mutta ei silti ikinä vaikuta kiireiseltä, vaan on aina yställinen ja avulias. Mervi on ihanteellinen projektipäällikkö, jonka huomassa kaikki tietävät tehtävänsä, ja hoitavat ne hyvässä järjestyksessä maaliin. Maailma tarvitsee lisää Mervin kaltaisia ihmisiä.
Tiina Mäkitalo
Mervillä on päivässä enemmän tunteja kuin muilla. Hallitsee nopeasti uusia ja isoja asioita, nokkela ja näppärä! Hänen kanssaan työskennellessä voi luottaa asioiden hoituvan sovitusti ja yhteistyö on helppoa. Supertyyppi ❤️
Taina Jyräkoski
Rautainen ammattilainen, aina valmiina auttamaan ja mukana kaikessa innolla! Lisäksi todella mukava työkaveri, mikä tärkeintä.
Nina Karttunen
Mervi on rautainen ammattilainen hanke- ja opetustöissä, hänen kanssaan on ilo työskennellä. Hän puhuu englantia kuin aito britti. On taitava käsistään, teki mm lapselleen "ilmassa leijuvan sängyn". On projektipäälikkönä "kanaemo"joka ohjaa, tukee ja kannustaa muita suurella sydämellä.
Minna Kangasniemi
Mervi on todella taitava osaaja! Hän hoitaa hommat aina ensiluokkaisen hyvin, ja vaikka hän on niin monessa mukana, silti hänellä tuntuu aina olevan aikaa jos on jotain jossa tarvitsee apua. Mervi on myös tosi ystävällinen, ja hänen kanssa tulee itsellekin olo, että vaikeakin homma tulee onnistumaan hyvin 😊
Santeri Saari
Muut
Taitava tekoälyosaaja muusikon intohimolla
SAMKin erityisasiantuntija Jussi Bergman oli nuorena lahjakas lentopallossa, mutta muusikon sormet veivät sivuraiteille. Helsingin Ruskeasuolta vaikuttava kahden lapsen isä elää nyt elämänsä kolmatta työuraa. Hän näkee RoboAI:n vahvuuden työyhteisössä. - AI-koulutuksessa ja tekoälyn tutkimusryhmässä mukana olevilla on hyvä henki, eteenpäin menevä fiilis ja uskallus tehdä asioita, kehuu Bergman.
Jussi on paljasjalkainen tamperelainen, Tohlopista nääs. Hän ponnisti turvallisesta ja vakaasta perheestä, jossa oli vanhempien lisäksi kolme pojanviikaria, oikea äijäkööri. Koulu oli Jussille helppoa ja urheilu tärkeä osa elämää, reppu lensi kaaressa eteiseen koulupäivän jälkeen ja poika juoksi kanahäkille pelailemaan mitä milloinkin. Mutta lähimpänä sydäntä oli musiikki.
Hän peri ammattimuusikkoisänsä lahjan ja oli erityisen musikaalinen. Jo ennen kouluikää hän soitti pianoa ja kitaraa. Noin 7-vuotiaana hän hakeutui Tampereen konservatorioon opiskelemaan klassista musiikkia lahjakkuustestin kautta ja vakuutti itse säveltämällään kappaleella.
Bergman pääsi Tampereen yhteiskoulun lukioon TYKiin, jossa oli paljon muusikoita ja sieltä ura sai alkukiitonsa. Ravintoloiden ja hotellien aulakeikat tulivat tutuksi jo 16-vuotiaana ja töitä riitti.
- Flyygelin takana on kyllä tullut istuttua! Lukioikäisenä tein 3-4 keikkaa viikossa ja sitten aamulla kouluun. Se vei mukanaan, oli hauskaa nuorelle miehelle ja opetti paljon, Jussi muistelee.
Ammattimuusikon ura kesti yli 10 vuotta ja keikkoja vedettiin yökerhoissa, laivalla ja tanssipaikoilla, yli 200 vuodessa. Jussi säesti useita eturivin artisteja, kunnes lukeminen alkoi kiinnostaa enemmän.
Tekoäly veti yritysmaailmaan
Hän haki vuosituhannen alussa opiskelemaan musiikinopettajaksi Jyväskylän yliopistoon, jossa toimi myös kognitiivisen musiikkitieteen tutkimusyksikkö. Tekoäly alkoi kiehtoa ja Jussi sai yritysidean, missä kognitiivinen musiikkitiede yhdistyi neurotieteeseen. Voiko musikaalisuutta mallintaa?
Idea konkretisoitui todella nopeasti, sitä testattiin, patentoitiin ja rahoitettiin. Musiikinopettajan opinnot jäivät, kun yritysmaailma vei mukanaan. Jussi muutti Helsinkiin ja perusti yrityksen. Yritysidea perustui Jussin mallintamaan musiikin harmoniakäsitykseen ja kehittyi lopulta kansainväliseksi kitaransoittosovellukseksi. Tänään Gibson App -nimellä tunnettua sovellusta on ladattu kymmeniä tuhansia kertoja.
- Se oli aika skitsofreenista aikaa elämässäni. Samaan aikaan todella huikeaa ja stressaavaa. Ensin illallistin miljardöörien kanssa ja kiertelin New Yorkin penthouseja rahoittajia tapaamassa, seuraavassa hetkessä olin Helsingin toimistossa tuijottamassa tiiliseinää ja laskemassa kuinka kauan kassan rahat riittävät. Onneksi ruotsalaiset sijoittajat tulivat mukaan operatiiviseen toimintaan, yksin en olisi selvinnyt, Jussi avaa entistä elämäänsä.
Kohti koulutusalaa
Jussi jättäytyi lopulta pois yrityksen toiminnasta, kun koki, ettei hänellä ollut enää sille annettavaa. SAMKin tutkimusjohtaja Petteri Pulkkinen lähestyi häntä, kun RoboAI tutkimus- ja tuotekehityskeskukseen tarvittiin tekoäly- ja teknologiaosaajaa sekä yrittäjyysasiantuntijaa.
- Kun tutustuin RoboAI:n alaisiin hankkeisiin ja niiden sisältöihin, innostuin tosissaan. Potentiaali oli niin valtava, että halusin mukaan. Poriin oli päästävä, eikä ole kaduttanut, kertoo Bergman.
Mielenkiintoisimmaksi osa-alueeksi hänen työssään on muodostunut käytännönläheisen AI-koulutusohjelman rakentaminen SAMKiin ratkaisuksi alan valtavaan osaajapulaan.
- Koulutuksen lähtökohtana opiskelijoille opetetaan AI:n käyttöä työkaluina ja uusi osaamiskeskittymä synnytetään sitä kautta vaivihkaa. Koulutusohjelma on minulle rakas ja Petterin tuki tämän läpiviemisessä on ollut tärkeää, Jussi kiittelee.
Myös Anu Holmin tekoälyn tutkimusryhmän toiminta ja tietoaltaan hyödyntäminen terveydenhuollon hyväksi on Jussista erityistä, siinä on mahdollisuus olla aallon harjalla.
- Työssäni parasta on tekoälyn parissa toimiminen. Haasteita on paljon ja aika on välillä kortilla, mutta silti mielenkiintoinen työ innostaa antamaan parhaansa, hän summaa.
Kehu Kollegaa
Jussi on meidän yritysmaailmasta tullut tekoälytaitaja, varsinainen propellipää, joka ideoinnin lisäksi osaa toteuttaa asioita maaliin saakka. Hän on erinomainen opettaja, joka selittää kärsivällisesti ja käytännönläheisesti monimutkaiselta tuntuvia asioita, huumoria unohtamatta. Jussin kanssa työskentely on aina inspiroivaa.
Anu Holm
Harvassa on ne henkilöt, joiden kanssa voi käydä todella tiukan ja viiltävän terävän asiaväittelyn ilman, että kukaan pahoittaa mielensä ja asioissa päästään eteenpäin. Jussi on juuri tällainen henkilö.
Santeri Koivisto
Jussi on keitetty monenlaisissa startup-rahoituksen liemissä! Kansainvälisen tason tekoälyn ammattilainen, jota ohjaa muusikon intohimo.
Petteri Pulkkinen
Jussi lähestyy hänelle vähemmän tutumpia tutkimuskysymyksiäkin silleen "no problem, tämäkin saadaan hoidettua"-asenteella. Tuon asenteen omaavan tyypin kanssa on hyvä tehdä töitä 😊
Juho Salli
Jussi on supermukava tyyppi ja loistava kuuntelemaan, sekä tekemään muutoksia palautteen pohjalta. Jussilla on erinomainen osaaminen AI:n maailmaan, sekä materiaalit ja taustatyö jota hän on tehnyt AI-opetuksen eteen on todella vaikuttavaa!
Aleksi Postari
Positiivinen korkeakouluyhteistyön edistäjä
- RoboAI tutkimus- ja tuotekehityskeskus on erinomainen konsepti. Se tunnistetaan maakunnassa ja sen työtä arvostetaan kentällä, arvioi toiminnassa mukana oleva Tampereen yliopiston projektipäällikkö Jere Grönman. Aktiivinen NHL-lätkän seuraaja katsoo pelit aina tuoreeltaan aamuyön tunteina ja sijoittaa palaverit mieluiten iltapäivään.
Jere on porilainen henkeen ja vereen. Hänen koulutiensä alkoi Käppärän "yliopistosta" eli paikalliselta ala-asteelta. Hän oli hyvä uskonnossa ja historiassa, mutta matematiikka ei kuulunut lempiaineisiin.
Hän nauttii vauhdikkaiden palloilulajien pelaamisesta, kuten pesäpallosta ja jalkapallosta, mutta treenaaminen ei ole koskaan kiinnostanut. Siksi seurassa urheileminen sai jäädä. Parikymppisenä alkanut innostus sählyyn jatkuu edelleen.
Oma ala haussa
- Yläasteikäisenä kiinnostus elokuviin ajoi minut tekemään leffa-arvosteluja, pääsihän pressipassilla ilmaiseksi lehdistönäytöksiin! Tein arvosteluja lähes kymmenen vuotta, hän muistelee.
Kirjoittaminen ja toimittajan työ alkoi viedä mukanaan, ja Porin Lyseon lukiosta kirjoitettuaan ylioppilaaksi vuonna 2004, hän haki SAMKiin opiskelemaan teknistä journalismia ja tietotekniikkaa.
Miehen opinnot sujuivat hyvin, mutta kompatuskiveksi muodostuivat insinööriopintojen matematiikka ja fysiikka. Grönman siirtyi tietojenkäsittelyn koulutusohjelmaan niitä välttääkseen. Hän haki myös legendaariseen Sanoman toimittajankouluun Helsinkiin, mutta paikka jäi saamatta. Ajatus toimittajan työstä alkoi muuttua teknisemmäksi ja kesätöitä hän teki opiskeluiden ohessa kupariteollisuudessa. Hän pääsi työharjoittelijaksi SAMKiin, Kirsti Jasu-Kuusiston alaisuuteen ja teki sen jälkeen erinäisiä työtehtäviä ICT- ja viestintäosastoilla.
Töiden päätyttyä piti miettiä elämälle uutta suuntaa. Grönman päätti hakea opiskelemaan diplomi-insinööriksi Yliopistokeskukseen, viimeisimpinä tradenomeina joille tämä mahdollisuus suotiin. Mutta se minkä taakseen jättää, sen edestään löytää: matematiikan ja fysiikan opinnot piti saada suoritettua.
- Siinä kohtaa ne oli vain pakko päästä läpi. Yliopisto-opinnoissa kiteytyi ryhmätyön merkitys. Kasasin ympärilleni porukan, yhdessä työskentely oli paljon mielekkäämpää kuin yksin hakata päätään seinään. Olemme edelleen tämän porukan kanssa yhteydessä, kertoo Grönman.
Työelämän imuun
Hän valmistui 2017 ja pian sen jälkeen TTY:n yliopisto-opettaja Mika Saari vinkkasi työstä IoT-projektissa. Alle vuoden päästä Jerelle tarjottiin projektipäällikön työtä SAMKin ja Tampereen yliopiston yhteisessä Robocoast R&D Center -hankkeessa, jonka tuotoksena valmistui mm. RoboAI tutkimus- ja tuotekehityskeskus.
- Työni on todella monipuolista, olen saanut tehdä kaikenlaista. Projektinhallintaa, uudenlaisen teknologian oppimista, ohjelmointia, talouslaskentaa, rekrytointia ja sidosryhmätyöskentelyä. RoboAI on todella nuorekas, energinen ja monipuolinen työyhteisö. Se vie helposti mukanaan ja tuo uusia ideoita, kehuu Grönman.
- Koska taustani on SAMKissa, haluan parhaani mukaan edistää yhteistyötä Tampereen yliopiston ja SAMKin välillä. Hyvällä asenteella on yhteistyöprojekteissa paljon merkitystä, hän muistuttaa.
Tulevaisuudessa tohtoriksi
Aktiivisen NHL-liigan seuraamisen lisäksi, musiikki ja Porin kesätapahtumat ovat työlle tärkeää vastapainoa.
- Pori Jazz on ollut minulle nuoresta asti henkireikä! Parhaimmillaan olen kuullut lähes 40 konserttia Jazz-viikon aikana. SuomiAreena-tapahtumassa on hienoa nähdä, miten Porin keskusta täyttyy soljuvasta ihmisvirrasta, kuvailee Grönman.
Hänen tulevaisuudessaan siintää tohtorintutkinto. Suunnitelmana on kasata ns. nippuväikkäri jo julkaistuista teknillistieteellisistä julkaisuista.
Kehu kollegaa
Jere on oman alansa asiantuntija isolla A:lla. Hänellä on hankkeissa tavoitteet ja päämäärät selkeänä sekä punainen lanka tallella. Kiire ja aikataulujen pettäminen ei Jeren "lungista" asenteesta näy vaan hänen kanssaan aina mukava tehdä töitä.
Timo Kerminen
Jere on korkeakouluyhteistyön väsymätön peruspilari, aina etsimässä uusia näkökulmia yhteistyölle ja projekteille. Rennolla otteella byrokratian viidakoissa luoviva rahoituksen ja projektityön ammattilainen. Työkaveri jolta saa aina apua ja neuvoja tarvittaessa, muttei jyrää muita omilla mielipiteillään.
Toni Aaltonen
Jere on aina tosi ystävällinen ja toiset huomioon ottava. Muistaa aina kysyä "miten menee" ja kuuntelee tarkalla korvalla. Osaa esittää oikeat kysymykset oikeaan aikaan. Jeren kanssa on ilo tehdä töitä.
Marjariitta Saarivirta, Tampereen yliopisto
Jere on innokas ja aktiivinen yhteistyökumppani, joka seuraa valppaasti alan kehitystä!
Petteri Pulkkinen
Nerokas pelivelho ja pitkäjänteinen ongelmanratkaisija
- RoboAI on supersiisti juttu! On mukavaa olla taitavien ammattilaisten ja samanhenkisten ihmisten seurassa, ja seurata sellaisten projektien etenemistä mistä olen itsekin hyvin kiinnostunut, kehuu SAMKin erityisasiantuntija ja tuntiopettaja Aleksi Postari. Tamperelainen myöntää arkailematta olevansa nörtti kissaihminen.
Energinen Aleksi asui lapsuutensa ja nuoruutensa Joensuun Karsikossa, Pielisjoen rannalla. Idyllinen asuinympäristö loi turvallisen ympäristön rentoon elämään nelilapsiselle perheelle.
Aleksi oli teknisesti lahjakas lapsi jo ennen kouluikää, ja hän otti nopeasti haltuun toimittaja-isänsä työtietokoneen. Hän aloitti opettelemalla dos-komentoja, joilla saisi pelit pyörimään koneella. Kun isälle pystytettiin Linux-serveri ja tie Internetiin avautui, hän opetteli html:ää ja QuickBASIC -ohjelmointikieltä. Pian pelkkä pelaaminen ei enää riittänyt.
- Pelaamisesta tuli tärkeä osa elämääni, mutta halusin itsekin suunnitella ja toteuttaa pelejä. Latasin verkosta pelien lähdekoodeja, muokkasin niitä ja testasin niiden erilaisia matemaattisia kaavoja, kertoo Postari.
Harrastuksesta ammatti
Hän myöntää, että ala-asteella koulunkäynti kärsi pelaamisesta, koodaamisesta ja verkkosivujen tekemisestä, ne söivät kaiken ajan. Taitojen karttuessa, myös tavoitteet kasvoivat. Yläasteella opitun englannin kielen avulla Postari ymmärsi pelejä paremmin ja pystyi kommunikoimaan niissä. Yläasteikäisenä hän myös löysi verkosta vertaisiaan ja yhdessä he järjestivät verkkopelitapahtumia (lanit).
Jatkuva halu kehittää ja kehittyä ajoi häntä eteenpäin. Aleksi kokosi itselleen oman Unix-palvelimen vanhoista osista vaatehuoneeseensa. Hyvän pelikoneen puutteessa hänen oli pakko opetella parantamaan konetta ja pelien toimivuutta komentorivejä muokkaamalla. Yläasteen jälkeen Postari hakeutui luontevasti opiskelemaan datanomiksi ammattikouluun ja siitä jatko-opintoihin Karelia-ammattikorkeakoulun pelialan koulutusohjelmaan. Opinnot sujuivat todella hyvin ja pian elämään tuli suuri muutos.
Uusi elämänvaihe
Samaan aikaan opettajan opintojaan Joensuussa tehnyt Santeri Koivisto otti yhteyttä Kareliaan, koska tarvitsi peliosaajaa Minecraft-peliin perustuvaan yritysideaansa.
- Olin pelannut Minecrafia yli puoli vuotta ja ylläpidin ystävieni kanssa peliserveriä. Piti tehdä Santerille työharjoittelu, mutta lopulta lähdin mukaan yritykseen. Päätin, että tähän pitää nyt panostaa ja katsoa mihin tämä johtaa. Välillä tein vuorokauden mittaisia työpäiviä, pitkäjänteinen Aleksi muistelee.
Koulutuskäyttöön tarkoitettu MinecraftEdu lähti huikeaan nousukiitoon ja teknologiajohtajaksi tituleerattu Postari oli pelin pääarkkitehti. Opinnot jäivät hetkeksi taka-alalle, hän suoritti ne loppuun myöhemmin. Edessä oli myös muutto Tampereelle, lähemmäs tarvittavia verkostoja ja lentokenttää. Aleksin työ perustui pelin käyttäjälähtöiseen kehittämiseen yhdessä aktiivisen opettajaverkoston kanssa. Lähes kymmenen vuoden yhteistyö Koiviston kanssa toimi hyvin.
- Olemme Santerin kanssa todella erilaisia persoonia. Santeri on spontaani ja menevä, ja minä toimin harkiten ja järjestelmällisesti. Täydennämme toistemme heikkouksia, naurahtaa Postari.
Yritys myytiin lopulta Microsoftille vuonna 2016 ja se on käytössä edelleen. Seuraava yritysidea, 5 more minutes, perustui kunnianhimoiseen 50 pelin, opetusmateriaalien ja opetusanalytiikkaan perustuvaan ekosysteemiin, mutta ei ottanut tulta alleen.
Opettamisen ilo
Aleksi päätyi SAMKiin töihin Koiviston suosittelemana. Hän työskenteli aluksi mm. Yrityskiihdyttämön agenttisi.fi -palvelun parissa, startup-palveluiden erityisasiantuntijana ja toimi projektien teknisenä apuna. Siirtymä startup-maailman työkulttuurista uuteen tuntui ensin haastavalta, mutta hän kertoo sopeutuneensa hyvin. SAMKin rento ilmapiiri ja mukavat työkaverit auttoivat muutoksessa.
Syksyllä 2020 Postari aloitti opettamaan kansainvälisen AI-koulutusohjelman opiskelijoille mm. web-ohjelmointia, palvelinarkkitehtuuria ja Unix-ympäristöjä.
- Opettaminen on vienyt täysin mukanaan. On mukavaa jakaa tietoa aiheesta, josta on itsekin innostunut. Opettamisen itsenäisyys ja samalla sosiaalisuus opiskelijoiden kanssa on palkitsevaa ja onnistumisia kokee joka viikko. Olen saanut opiskelijoilta todella hyvää palautetta, hän kertoo tunnelmiaan.
Postari haluaa jatkaa opettamista ja suunnitelmissa onkin opettajan opintojen suorittaminen ja itsensä kehittäminen edelleen. Tekoälyala kehittyy niin valtavalla nopeudella, että se vaatii opettajilta itseltään jatkuvaa opiskelua ja opetusmateriaalien kehittämistä.
Postarin tulevaisuudessa siintää vielä kirkkaana yrittäjyyden kipinä ja takaraivossa on jo ajatus uudesta business-ideasta.
Kehu Kollegaa
10v kokemus Aleksin kanssa työskentelystä on osoittanut, että ei ole niin isoa teknistä haastetta mitä Aleksi ei pystyisi ratkaisemaan.
Santeri Koivisto
Kokenut ja aikaansaava teknologiaosaaja, joka ymmärtää myös startup-kiemurat. Aleksi on rautaisen kova kooditaikuri, jonka kaikki haluaisivat mukaan omiin projekteihinsa. Opettajana pidetty ja arvostettu.
Jussi Bergman
Aleksi on superkoodari ja kehittäjä, tarttuu hommiin ja pistää tuulemaan!
Petteri Pulkkinen
Rautaisen ohjelmistoalan ammattiosaamisen lisäksi Aleksista huokuu aito kiinnostus siihen, että opiskelijat saavat parhaan mahdollisen opin. Hieno ihminen, loistava työkaveri!
Juho Salli
Hyväsydäminen tietokonenatiivi kehittäjän mentaliteetilla
- Opettaminen ja osaamisen välittäminen eteenpäin on helvetin hienoa puuhaa! Sanon aina ensimmäisen vuoden opiskelijoille, että opetan heistä tulevia kollegoitani. Huikeaa on myös se, kuinka paljon opiskelijoilta voi itse oppia ja miten tärkeää dialogi heidän kanssaan on, kertoo SAMKin tutkija-opettaja ja työyhteisön ilopilleri Juho Salli.
Juho on positiivisuudestaan huolimatta syntyperäinen porilainen. Hän oli kuusihenkisen uusioperheen rauhallinen ja harkitseva lapsi. Lapsuudessaan hän asui ympäri Poria, mutta Isosannassa perhe viihtyi pitkään.
Juho aloitti koulu-uransa Käppärän koulusta ja jatkoi Kuninkaanhaan yläasteelle, mutta ei mielestään pärjännyt erityisen hyvin. Kiinnostuksen tekniikkaan ja eri teknologioihin hän sai perintönä isältään, jonka seurassa oli aina helppo innostua asioista. Tietokoneella puuhailu ja pelien koodaus oli tuttua jo ala-asteikäisenä.
Nuori mies hakee paikkaansa
Musiikin kuuntelu ja soittaminen on aina ollut hänelle tärkeää, oikea henkireikä.
- Pidän hyvästä musiikista, joka saa minut heilumaan ja hyvälle tuulelle. Minulle tärkeintä on melodia ja kompit. Olen kova ulisemaan sooloja, mutta minulla ei yleensä ole sanoista mitään hajua. Metallimusiikista ja Metallicasta se taisi lähteä, Salli muistelee.
Yläasteen jälkeen Salli hakeutui isänsä jalanjäljissä opiskelemaan sähköasentajaksi Porin tekniikkaopistoon (nyk. Winnova). Keskittyminen oli helpottunut iän mukana ja opinnot sujuivat hyvin. Hän valmistui vuonna 2005 ja meni armeijaan Niinisaloon. Sähköasentajan työt jäivät kokematta, sillä armeijan harmaiden jälkeen Juho haki opiskelemaan SAMKiin sähköinsinööriksi. Opintojen samankaltaisuus kuitenkin tympäsi. Miehen opiskelija-asunnon naapuri opiskeli tietotekniikkaa ja koodasi pelejä, se teki häneen suuren vaikutuksen. Juho vaihtoi tietojenkäsittelyn opintoihin vuonna 2009.
- Pyysin Cimmo Nurmelta harjoittelupaikkaa laskennallisen älykkyyden tutkimukseen ja olen edelleen kiitollinen, että minut otettiin mukaan. Se oli yksi hienoimmista jutuista ikinä! Pääsin heti tekemään makeita juttuja, kuten tehtäviä lukujärjestysten optimointikilpailuun. Ja oli upeaa päästä seuraamaan vierestä Jari ja Nico Kyngäksen huimaa osaamistasoa, kertoo Salli kokemuksistaan. Myös Juho teki harjoittelussaan vaikutuksen ja jäi SAMKiin töihin jo ennen valmistumistaan.
Työelämän oppikoulu
Valmistumisen jälkeen oli Juhon aika kokeilla siipiään yritysmaailmassa. Hän teki kiinteistövälittäjien käyttöön tarkoitettua softaa helsinkiläiselle yritykselle vuoden etätyönä. Se oli raskasta. Sitten ystävän isoveli perusti firman Kiinaan. Yrityksen teknologiaosasto haluttiin pitää Porissa ja Juho pyydettiin mukaan starttaamaan toimintaa. Hän rakensi neljä vuotta länsimaisten mobiilipelien julkaisualustaa ja maksurajapintoja Kiinan markkinoille.
- Se oli aivan jumalattoman opettavaista aikaa! Kaikki mitä osaan nykyään, pohjautuu siihen työhön. On hiukan eri juttu tehdä softaa, jota käyttää päivässä sata tyyppiä, kuin sekunnissa satatuhatta tyyppiä. Myös kommunikointitaidot kansainvälisellä kentällä kasvoivat huimasti, hän kertaa oppejaan.
Tutkimustyön monipuolisuus ja kiinnostus opetusta kohtaan saivat hänet palaamaan 2018 takaisin SAMKiin. Tällä hetkellä hän on mukana tekoälyä hyödyntävässä Tulevaisuuden sairaala -hankkeessa ja sen lisäksi opettaa mm. ohjelmoinnin perusteita, tietokantoja sekä palvelin- ja selainohjelmointia.
Vierivä kivi ei sammaloitu
- Parasta työssäni on sen monipuolisuus, saan tehdä sekä tutkimusta että opetusta. Toinen tärkeä asia on hyvä työyhteisö, kuten tämä RoboAI-tiimi. Kun oma osaaminen loppuu, löytyy aina joku keneltä voi kysyä neuvoa. Osaavassa ja mukavassa porukassa yhdessä tekeminen, se on kivaa, Juho kehuu.
Tutkijan ja opettajan roolin yhdistäminen on hänen mukaansa aikataulullinen haaste, mutta tuoreen tiedon arvo on teknologiaopetuksessa korkealla.
- Opettajan tulee olla vahvasti kehityksessä mukana, eikä käydä vetämässä samoja luentoja vuodesta toiseen, muistuttaa Salli, jolle opettamisen jatkuva kehittäminen on lähellä sydäntä.
Musiikin lisäksi juoksua ja lukemista harrastava Juho aikoo tulevaisuudessa juosta pitkälle ja kauas, mutta sen lisäksi hän haluaa kehittyä ammatillisesti. Nyt kun opettajan tutkinto on kohta plakkarissa, voi jo alkaa suunnitella seuraavaa tutkintoa.
Kehu Kollegaa
Juho osaa kertoa asiat mielenkiintoisesti - se kertoo siitä että hän pitää siitä mitä tekee ja se inspiroi monia. Hän on helposti lähestyttävä työkaveri. Hänellä on paljon monipuolisesti sovellettavaa tietoa ja IT-osaamista. Juho tekee vastuullista ja todella tärkeää työtä, joka vaikuttaa positiivisesti muihin ihmisiin!
Sanni Sjöholm
Juho on koodarivelho ja ihana työkaveri! Hän ottaa työt tosissaan, mutta jaksaa aina hymyillä ja ilahduttaa työkavereita hymyllä ja hyvillä jutuilla. Juho on RoboAI Pro! ❤️
Mirka Leino
Juho puhuu tietokonetta äidinkielenään, joten bitit eivät hypi tämän miehen silmille. Juholla on halu ja kyky ottaa haltuun uusia asioita ja taklata hankaliakin teknisiä haasteita. Kaiken hyper-insinööriyden ohella erittäin mukava tyyppi ja hyvä opettaja. Loistava työkaveri.
Jussi Bergman
Juho on omien puheidensa mukaan nörtti. Sanoisin, että erittäin taitava ja mukava sellainen! Pitkänmatkanjuoksija, joka osaa nauraa myös itselleen. Yhteisissä hankkeissamme Juhon osaaminen tietokantojen ja -hakujen parissa on ollut vertaansa vailla. Hän myös jakaa osaamistaan ja auttaa aina muita tarvittaessa. Loistotyyppi siis!
Anu Holm
Juho:
- koodarivelho
- aina positiivinen ja valmis auttamaan
- innostuu helposti uusista haasteista
- juoksee kuin jaguaari
- rauhallinen ja selkeä opetustyyli
- asiallinen tyyppi
Tommi Lehtinen
Tiimin luottopelaaja, jolta ultrajuoksu onnistuu sekä kirjaimellisesti että vertauskuvallisesti.
Santeri Koivisto
Juho on monialainen osaaja tietotekniikan saralla ja huippu työkaveri!
Aleksi Postari
Juho on aina ollut minulle veli, ja kuluneen vuoden aikana hänestä on tullut minulle myös opettaja, sekä työkaveri. Ilokseni voin todeta, että Juho on loistava näinä kaikkina.
Eetu Salli
Juholla työyhteisö ja opiskelijat ovat sydämen asiana. Ystävällisyys, huumori, ahkeruus ja osaaminen kuvaavat Juhoa -loistotyyppi ja hieno työkaveri.
Timo Kerminen
Juho on ystävällinen ja analyyttinen polkujuoksuihin hurahtanut ihku datahemmo. Rautainen ammattilainen, joka muistaa aina kysyä, mitä kuuluu.
Sari Merilampi
Kysymyksiä juttusarjasta?
Viestintä- ja markkinointisuunnittelija
Petra O'Rourke
p. 044 710 3918
petra.orourke@samk.fi
Tilaa RoboAI:n uutiskirje
Tilaamalla uutiskirjeen saat uutiset ja tapahtumat uunituoreena sähköpostiisi ja pysyt ajan tasalla.